Keskiviikon 4.5. treeneissä hiki virtasi. Oli nimittäin kuuma! Ja rata sellainen, että tosissaan joutui juoksemaan. (Haloo??? Milloinka muka treenit olisi olleet sellaiset, ettei niissä tartte juosta??? toim.huom.) Hallissa oli, jos ei pakahduttavan kuuma, niin kuuma kuitenkin. Emäntä oli saanut itselleen shortsit jalkaan pitkien housujen sijaan ja treeniliivikin jäi päältä pois, tyytyi T-paitaan. Mutta koiruus... suht täydessä talvikarvassa vielä, tosin irtoamassa...
Radalla oli teemana mm. kuljetukset, pitkät sellaiset... Ja hankala keppikulma.

Alkuun emäntä otti välin 2-3 takanaleikkauksella (tuli ns. aivopieru), mutta sen jälkeen tehtiin niinkuin oli alkujaan suunnitellutkin eli persjättö siihen kohti ja huolehdittava, että koira lähtee oikeasti matkaan mukaan, eikä ampaise edessä olevalle hypylle, kuten Noks tykkäsi pari kertaa tehdä...  Nro 4:n otti vippauksella, mutta käsky tuli tehdä siihenkin persjättö. ("Mut, kun ei kerkii..." "KYLLÄ kerkiit!") Sydän kurkussa tekikin sitten ensimmäisen kerran persjätön siihen ja oli emännällä kyllä pelko persuuksissa, että sotkeutuu koiraan, mutta ei sellaista vaaraa tullutkaan. Jos piti vain kinttunsa tarpeeksi vikkelänä. Nro 6 viennissä piti emännän pitää katse tiukasti näköjään menosuuntaan, kierrätettiin siivekkeen ulkokautta. Jos emäntä katseli vasemman olkansa yli missä koira, oli Noks ihmeissään, että pitikös sitä mennä putkeen vai minne??? Joten katse suoraan! Silloin ei tullut koiran suunnalta kyselyjä. Nro 8 vippauksella, väliin 9-10 persjättö (kyllä ehtii!), huolellinen lähetys kepeille (ei ollut meillä ongelmaa, hienosti Noks haki kepit). Nrolla 15 emäntä ensin pyöräytti Nokin siivekkeen (oik.) ympäri niistämällä, mutta parempi vaihtoehto oli linjata koiruus kunnolla, vipata hypylle ja kierrättää siivekkeen ulkokautta. Tällöin ehti itsekin jo lähtemään ottamaan vastaan valssilla/persjätöllä putken nro 16 jälkeen. Nron 21 luona valssi, nro 23 takanaleikaten ja lähetys putkeen (24). Ja tämän jälkeen sai joko palkata koiran tahi ottaa vielä haluamansa esteen sen jälkeen. Eli rata päättyi siis oikeasti putkelle.

Treenit menivät hyvin, mutta huolimatta kesävarustuksesta eli shortseista ja T-paidasta, oli kuumuus näin äkkiseltään emännälle liikaa. Päänsärky alkoi ilmoittamaan, että se nesteytys ei ollut ihan kohdillaan, vaikka juomista emäntä taukojen välillä ottikin... Joten rehellisesti voi sanoa, että koiruus näytti selviävän treeneistä paremmin kuin itse emäntä. Noks kesti kuumuuden paremmin. No, jos olisi näyttänyt sille, että koiruus ei jaksa, olisi emäntä pistänyt pelin poikki, ei koiraa kuitenkaan viitsi kuumuudessa kärventää. Lämpöhalvauksen vielä saa sellaisesta....