Eilen emäntä lähti Nokin kanssa kahdestaan lenkille ns. ruuhka-aikaan illemmalla, jotta saisimme paremmin harjoiteltua muiden koirien vastaantulemisia. Ei oikein hiljaisesti homma alkanut   Sen, että emäntä pääsi Nokin kanssa ovesta ulos, aloitti Noks onnessaan haukkumaan "JEE, JEE! Me tehdään jotain kivaa!!!"  Jeps... Sisällä kotona alkoi aivan mieletön konsertti alkaen Ilon räksytyksestä ja jatkuen Gamin ulvontaan. Ja lopulta kunnon kuorolaulua.   Ei kun takaisin ovesta sisälle, Ilolle haukunestopanta kaulaan, Gamin komennus hiljaiseksi ja uudestaan Nokin kanssa ulos -tällä kertaa HILJAA!

Itse lenkki meni kyllä yllättävän hyvin Nokin kanssa. Ensimmäinen pieni kleini kulki nätisti itsekin ohi, joten Noks ei siihen reagoinut, kun oli tarjolla leluja + nami. Seuraavalle koiralle piti sitten jo älämölöä esittää, kun villakoira oli epämääräisenä möykkynä lumipenkalla, eikä varmaksi tiennyt mikä se on? Täyskäännös ja lähestyminen uusiksi, jolloin kuuluikin enää vain pientä jurputusta Nokin suusta. Seuraavat kaksinkappalein tulevat koirat menivät meistä poikittain - vain katse perään, ei muuta reagointia. Pienen pientä mopsia ei edes huomannut, kun oli niin tiukasti namissa kiinni   Keskellä kävelytietä istuva ja varsin kiitettävästi räkyttävä pystykorva sai Nokista konserttiin kaverin, joten vähän aikaa siinä pyörittiin ja haettiin taas keskittymistä ja sen jälkeen pystykorvasta varsin nätisti ohi, vain pienen kitinän kera. Eli voisi sanoa, että tämä oli varsin onnistunut lenkki Nokin kanssa kahdestaan. Räyhähenkeä ei ollut liikkeellä  Heti perään lenkki kaikkien kanssa olikin sitten jo asia erikseen... Tosin siinäkin vain ensimmäisen konsertin aiheutti Ilon ilmoitus, että koira tulossa vastaan ja siitähän sitten Nokikin innostui ja Gami jähmettyi karvat pystyssä. Tosin vastaantuleva koira ilmeisesti muistutti Gamin mielestä liikaa porokoiraa, kun oli musta merkein ja saman kokoinen  Tämä koira tosin poikkesi sitten kadun yli toiseen suuntaan, joten konserttikuoro rauhoittui...

Tänä aamuna sitten liki kotinurkilla tulikin vastaan taas vaihteeksi irtokoira. Ajokoiran tyyppinen sekoitus ja tietty uros. Mutta eipä onneksi uskaltanut tulla liian lähelle, kun oli vastassa kaksi puolustuskannalla olevaa koiruutta (eli Gami ja Noks) sekä huutava emäntä.... Ilo ei välitä tuon taivaallista  Mutta kieltämättä emäntää harmitti ja suututti tuo aamulenkki varsin paljon, kun noita irtokoiria nyt näköjään sikiää vähän liikaakin, eikä omat koirat luota siihen, ettei ne tule iholle.

Töiden jälkeen tehtiin varsin pitkä lenkki kävelyteitä pitkin koko köörin kanssa ja varsin rauhassa saatiin vielä siihen aikaan kävellä. Vasta loppumatkalla tuli kaksi koiraa vastaan suht peräjälkeen. Molempien kohdalla sekä Gami, että Noks menivät todella kauniisti ja hiljaa ohi, kun se vastaantuleva koirakaan ei noteerannut meitä ollenkaan ja väliä oli riittävästi. Eikä Ilokaan päässyt ilmoittelemaan vastaantulijoista, kun emäntä lykkäsi sille haukunestopannan lähtiessä kaulaan  Edes siltä osin on hiljaista, eikä ainakaan provosoi Nokia räkyttämään.