Blogin päivitys on vähän jäänyt jäihin, tosin eipä kyllä mainittavaa ole tapahtunutkaan.

Toissapäivänä kävimme kakaran kanssa pentukurssilla, jossa kerrattiin taas entisiä asioita: istuminen, maahanmeno + paikallaolo. Myöskin vierelle tuloa harjoiteltiin, tosin tässä emäntä tekee eritavalla kuin muut eli ottaa vain perusasentoa. Opetamma vierelle siirtymisen sitten myöhemmin, takaperoisesti. Edelliskerralla opiskeltuja aktivointitemppuja (peruuttaminen, jalkojen pujottelu ja kiertäminen) kertailtiin myös ja uutena oli tällä kertaa vuorossa ryömiminen, luoksetulo sekä kontaktin ottoa seuraamisessa. Harjoitukset menivät hyvin ja varsinkin luoksetulossa ja kontaktin otossa kakara loisti. Mahtavaa seuraamista! :-)

Pentukurssin jälkeen käväisimme Gamin kanssa lyhyellä juoksulenkillä pitkästä aikaa ns. "mökkitiellä". Tie oli jo lumesta ja jäästä täysin sula, mutta varsin kiitettävästi märkä ja pehmeä, joten varsin raskasta juosta. Emme sitten kovin pitkää lenkkiä juosseet, ehkä n. 1,5k kilsaa, jonka jälkeen rauhassa kävellen pitkin metsää kotiin.

Eilen temppuiltiin iltasella, kun tuntui, ettei mitään muutakaan järkevää keksinyt sateen ropistessa vauhdilla kattopelteihin. Eli ulos ei tehnyt mieli lähteä.

Gami oli onnesta soikeana :-) Häntä vispasi joka suuntaan varsin reipasta tahtia ja heti, kun tuli temppuiluihin pientä taukoa, etsiytyi Gamin silmät pöydällä olevaan makupalapurkkiin. Kuivattu lohi on näköjään varsinaista herkkua! Yllättävän hyvin muisti Gami aikaisemmin oppimansa temput, mutta varmaa ei ole, että muistiko emäntä ne kaikki, joita on tullut joskus opetettua ... ? Ja jonkin verran tehtiin samoja aktivointitemppuja, mitä Ilon pentukurssilla on tullut tehtyä, eli nämä oli Gamille uusia asioita. Lisäksi syviä vatsa- ja selkälihaksia harjoitettiin oman treenin muodossa. Kun Gamin oli temppuillunsa tehnyt, oli Ilon vuoro, jolloin kertailtiin pentukurssin asioita. Kakaralla kyllä intoa piisaa aina, oli homma mikä tahansa ;-)

Ilo-kakara on vesipeto! Ei kyllä kumartele, eikä kiertele vesilätäköitä! Tuntuu vain, että mitä suurempi lätäkkö, sitä kovemmalla vauhdilla siihen rynnätään niin, että rapa vain lentää. Metsässä varsinkin on yksi varsin kiitettävän iso rapakko (halk. noin 4m) notkelmassa, johon vesi keräytyy pääsemättä siitä pois. Kakara onnessaan siinä sitten mahaansa myöten läträä työnnellen välillä päätänsäkin veden alle...