Ilo siis kotiutui reissultaan menneellä viikolla tiistaina. Harmillisesti ei vain reissu tuottanut tulosta   Ei ollut Ilo morsiammen mieleen, vaikka varsinainen hurmuri osaakin välillä olla   Tärppipäivinä yritti kyllä varsin nohevana poikana hoitaa hommat oikeaoppisesti, mutta vastassa tuppasi olemaan varsinainen rähinä... Eikä sitä väkisin viitti, jokin tarkoitushan tuollakin on.

Kotiintulo meni "suht" kivuttomasti. Emäntä kuitenkin tuntee Gamin sen verran hyvin, että katsoi parhaimmaksi mennä Gamin kanssa ulos parkkipaikalle vastaan raikulipoikaa. Se ei välttämättä suoraan hyväksy "karkulaista" takaisin laumaansa, saati kotiin sisälle. Niinhän se oli, että kun Ilo tuli autosta ulos ja suureen ääneen ilmoitteli tulostaan, Gami napsautti karvansa pystyyn ja aloitti pörinän... Emäntä aikansa katseltuaan Gamin pörinää, tuumasi, että se on sitten lenkille lähdettävä ennen kotiovelle menoa. Eihän siinä mennyt kuin muutama metri, niin Gami vaivihkaa haisteli Iloa takaapäin ja totesi Ilon tutuksi kaveriksi samalla, kun Ilo oli kuono kiinni maassa tutkimassa monen, monen päivän lukemattomia lehtiä (ts. merkkailuja reilun 1,5 viikon ajalta). Noin 50 metrin yhteisen lenkin jälkeen menimme kotiovesta sisään ja homma oli sillä selvä

Noks otti Ilon vastaan omaan entiseen iloiseen tapaansa. Otti ja pesaisi Ilon mahanalusen sekä suupielet siinä samalla ja siten toivotti reissaajan tervetulleeksi kotia

Jotain hyvääkin tuossa Ilon reissusta olosta on seurannut: Gami on nyt hyväksynyt kunnolla Nokin laumaan. Näyttää, että jää on sulanut Gamin puolelta. Sisällä sietää Nokia ihan vierellään ilman jäykistelyjä ja ulkona lähtee leikkiin mukaan