Gamin kanssa tokoilimme taas kirkon parkkiksella illalla metsälenkin päätteeksi. Seuraamista pidemmän kaavan mukaan ja harvemmilla palkoilla. Gami oli oikein hyvin muutoin mukana, mutta mopopoikien ohipäristelyn jälkeen veti itsensä hivenen lukkoon... Liekö sitten aistii meikäläisen ärsytyskynnyksen ko. pärinöden suhteen?? Uusi tsemppi päälle ja seuraamiset jatkui. Kulmat oikealle onnistui oikein kivasti, vasemmalle teetti töitä -tuppasi niissä aina pysähtymään ja odottamaan, että itse jatkan taas eteenpäin reippaammin. Muistelin sitten Salmen ohjeita tuolta takaraivon pimennosta ja niiden mukaan sitten tepsuttelin kulmat eritavalla ja silloin vasemmallekin ne onnistui lopussa jo oikein kivasti :-) Muutama siirtyminen sekä oikealle, että vasemmalle ja jokaisella kerralla varsin hyvin. Sivuaskeleet oikealle ei menneet nyt niinkään hyvin, vaan tuppasi jäämään vinoon. Niitä siinä sitten korjailtiin aikamme ja saimmekin lopulta hivenen paremmin onnistumaan. Luoksetulo oli onneton! Siis ihan läpijuoksuna :-/ Jos viimeksi tuli reippaasti laukaten, niin nyt sitten ravattiin hitaasti, mutta varmasti... Tsemppaaminen ei hyödyttänyt tällä kertaa mitään. Idioottirinkiä (!) tein ihan kokeilun vuoksi. Jokainen käsky aiheutti pysähdyksen niille sijoilleen ja sain rauhassa kiertää ringin :-) Rauhallinen kehu+namipalkkaus jokaisen sivun jälkeen, ennen kuin homma jatkui. Tämä oli kyllä todella positiivinen yllätys! Suunnat molempiin suuntiin meni aivan ihanan reippaasti ja innokkaasti! Matkana sama, mitä kokeissa. Jätettyäni koiruuden merkin kohdalle, poistuin itsekin n. 10 metrin päähän käskyttämään. Tästä on todellakin hyvä jatkaa eteenpäin sitten joskus, kun aika on ajankohtaisempi :-) Kaukot: alkuun m-i-m-i-m koematkan päästä, jonka jälkeen siirryin Gamin eteen. Nämä siirtymiset meni todella hyvin, vaikka pitkään aikaan emme tuolta matkalta ole niitä otettukaan. i-s-i-s siirtyminen meni ensimmäisellä seisomisesta istumaan siirtymisessä hivenen taaksepäin, mutta muutoin siirtymiset onnistui mielestäni hyvin. m-s-m-s menee vielä enemmän avitettaessa näköjään. Varsinkin seisomisesta maahanmeno tarvitsee muistutusta, että miten se "hissi" laskeekaan? Huomaa, että tätä tehty vähemmän... Lopussa loppupalkka ja riehumista sormikkaiden kanssa. Hyvä mieli sekä koiruudella, että emännällä :-)

"Öttiäinen"kin on joutunut töihin :-p Nyt parina päivänä (tai noh kolmena, kun tänään viimeksi) ollaan opiskeltu nimeä (sen myötä luoksetuloa yleensä eli ei tokoluoksetuloa), vierellä olemista sekä ehdollistettu naksuttimen ääneen. Eipä tuo pahemmin tuo ipana ole moksiskaan naksuttimen suht kovasta äänestä, kun makkarapaloja on tarjolla. Sanoisiko, että "lievästi" ahne? ;-D

Poikien yhteiselo alkaa jo sujumaan. Ei Gamikaan enää pitkin nenän varttaan ipanaa katsele, vaan pikemminkin eilisestä lähtien on ollut iltahepulit tarjolla molempien koiruuksien puolesta. Rallia vedellään välillä pihalla ja välillä sisällä ja siinä ohessa leikitään leluilla. Huvittavaa katsoa, kuinka Gami oikein tarjoaa lelua Ilolle kiinniotettavaksi, jotta voivat alkaa siitä sitten keskenään pelailemaan. Ei haittaa, vaikka emäntäkin nyt näkee, kun poitsu ipanan kanssa leikkii ;-)  Vielä toissapäivänähän oli niin, että jos Gami huomasi emännän näkevän, lopetti leikit heti ja katseli nenän varttaan pitkin halveksien pentua "höh, tuollaisen tänne toit..." :-p Nyt muutoinkin näyttää jo sille, että pentu tietää paikkansa. Tähän asti on kesken oman ruokansa ollut menossa Gamin ruokakupille ja Gami on sitten ihmeissään siirtynyt pois :-o (ja emäntä ollut jo tässä vaiheessa viemässä pentua takas omalle paikalleen... ). Tänään Ilo taas oli matkalla Gamin ruokakuppia kohden, mutta pysähtyi puoleen väliin, katseli aikansa ja kääntyi takaisin omalleen. Tosin eipä Gamikaan kiirettä pitänyt kupiltaan pois! Vaikka kuppi oli tyhjä, jäi hitaasti "nautiskelemaan" vielä mahdollisia rippeitä, useaan otteeseen otti ja joi vettä ja vielä uudestaan kuppinsa nuoli... Normaalistihan ukko on kupin vetäissyt reipasta tahtia suuhunsa, hörppässyt vettä ja lähtenyt heti pois. Nyt oikein vielä kääntyi takaisin kupilleen, kun katsoi Ilon olevan vielä toistamiseen tulossa sinne päin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että "kiusa se on pienikin kiusa" ;-)