Kylläpäs osasi olla taas muistille töitä tämän viikon radalla! Varsinkin radan toisessa päässä olevat pyöritykset piti miettiä tarkkaan, että milloin mennään minnekin! Mutta loppujen lopuksi ne eivät asettuneet kompastuskiviksi... Hankalaksi muodostui esteeltä nro 4 vienti seuraavalle esteelle, Noks tuppasi herkästi lähtemään putken suuntaan. Kyllähän sekin lopulta onnistui kolmannella kerralla... Myöskin esteeltä nro 24 vienti putkeen (25) oli varsin mielenkiintoinen varsinkin, kun piti valmiiksi päästä jo putken oikealle puolelle. Tämä lopulta onnistui hienosti oikealla ajoituksella. Kepeiltä pussiin meno oli varsin pitkä ja houkuttimena matkan varrella oli hyppy sivussa. Kun koiraan luotti ja antoi sen itsenäisesti suorittaa kepit ja itse jatkaa vauhdilla eteenpäin, niin kyllähän se koiruus sieltä tuli sinne minne pitikin. Emäntä ei vain ensimmäisellä kerralla uskonut, vaan alkoi itse vähän arpomaan koiran eteenpäin liikkuvuutta pussin suun kohdalla, jolloin Noks vain vilkaisi ihmeissään vieressä olevaa hyppyä, mutta jatkoi eteenpäin pussiin. Ja tässä vaiheessa emännälle tulikin jo kiire, jotta olisi ehtinyt oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Ei ehtinyt.

Puomin kontaktit onnistuivat todella hyvin, kun emäntä oli itse ajoissa liikkeellä. Eli kun koira ampaisi putkeen (13), ampaisi emäntä jo täyttä vauhtia puomin vierustaa pitkin. Tällöin Nokille tuli todella hyvä vauhtia puomille mennessä ja tällöin myös askeleet osuvat oikein kohdilleen, joten alastulo oli täydellinen! Eli emäntä ei saa olla vieressä, vaan pyrittävä ottamaan välimatkaa, jotta Noks tulee täysillä.

Keinu oli ensimmäisellä kerralla aivan törkeä! Tosin juontaa varmaankin juurensa yhteen tiettyyn keinuun, joka rämähtää todella pahasti ja Noks pyrkii ko keinulta lähtemään jo varsin ajoissa pois ts hyppii reippaasti kontaktin yli jo ennen kuin keinu kunnolla edes laskeutuu... Noh, kun nyt oli niin törkeä loikka keinulta kuin mitä oli, niin sitähän sitten kertailtiin muutaman kerran yksittäisenä esteenä. Nakin pala otettiin avuksi. Se laitettiin ihan keinun kontaktin päätyyn, joten koiran (ahneen sellaisen) on pakko tulla keinu loppuun asti, ennen kuin sen nakin saa suuhun... Ja Nokihan tuli. Ja keinu meni aivan mahtavasti! Pakko oli vain sitten jättää se nakki laittamatta sinne, kun Noks alkoi zuumailemaan kesken radan suorituksen keinua, jos vähänkin rata oli siihen suuntaan... Tosin upeasti Noks sen keinun teki, vaikka nakkia ei siellä sitten myöhemmin enää ollutkaan.

Treenit olivat taas aivan huiput! Noks toimi mahtavasti, mutta emäntä sotki välillä askelkuvioillaan. Herkästi Noks lukee, jos tulee yksikin liian aikainen askel suuntaan tai toiseen ja sen mukaan koiruus sitten ohjautuu.