Ei ole oikein taas päässyt kunnolla ottamaan tuulta purjeisiinsa emännän juoksemiset Gamin kanssa. Edes jollain tapaa taudistaan (flunssa) eroon päästyään, ajatteli viime viikolla alkuviikosta emäntä lähtevänsä Paasisaloon juoksemaan. Tarkoitus oli kokeilla kuntoa, alkuun vain kävelemällä jyrkät mäet ylös ja tasaiset alueet juosten. Eipä päästy paljoa alkua pidemmälle…

Ennen puoltaväliä alkoi emäntä kirittämään Gamia nopeampaan juoksuun ja jätti katsomatta jalkoihinsa: jalka otti ja nuljahti, kun kivi sattuikin jalan alle. Vähän aikaa näkyi tähtiä silmissä… Sen jälkeen varovainen kokeilu kestääkö jalka kävellä. Kesti. Kokeilua juoksemisen kanssa. Kesti, mutta ilmoitteli olemassa olostaan. Siihen jäi sen kertainen juokseminen, mutta pääasia, että jalka yleensäkin antoi kulkea 5 kilsan matkan kotiin. Seuraavana päivänä suosiolla pyörän kanssa Gamia juoksuttamaan…

Loppuviikosta uskaltautui emäntä jo kokeilemaan juoksemista parin kilsan matkalla, tasaisella tiellä. Hvyin kesti kinttu juosta, vaikka tietyssä asennossa ilmoittikin vielä kivusta. Mökille päin juostiin ja takaisin päin tullessa kierrettiin metsiä pitkin ja poikin. Muutoinkin viime viikko rymyttiin enempi metsissä lähes poluttomilla taipaleilla. Niitä reittejä pitkin ei ole tullutkaan kuljettua muutamaan vuoteen…

Sattuipa tällaisella reissulla sitten toisaalta koominenkin tilanne, vaikka alkuun jalat tärisivätkin säikähdyksestä. Rymytessään metsiä pitkin, Gami yhtäkkiä otti ja jähmettyi niille jalansijoilleen ja jäi tuijottamaan kauemmaksi sivulle. Emäntäkin siinä sitten katselemaan, että mikä siellä nyt oikein on?

Jyrkässä rinteessä ylöspäin kivikkoa pitkin lyllersi ruskea karvakasa, hitaasti, mutta varmasti kiipeili lohkareiden yli. Karhu?! Emäntä oli jo perääntymässä hissukseen poispäin, ettei tuo otus vain ottaisi ja huomaisi, kunnes sattui silmään vihreäpukuinen ihminen!

Kun ihminen sattui silmään, kääntyi tämä karhuksi luultu eläinkin katsomaan ja totuus paljastui: Oikein runsasturkkinen, tumma parkkinen suomenlapinkoira! Hyvin osasi hämätä, kun sen vain takaapäin kaukaa näki =D

Helpotuksen huokaus pääsi emännältä, mutta kieltämättä jalat vielä tärisivät aikansa, kun jatkettiin matkaa… 

Eilen kävimme Gamin kanssa sitten ihan kunnolla juoksemassa Paasisalossa. Alkumatkan jyrkät mäet mentiin kävellen, mutta muutoin koko loppumatka juostiin. Hyvälle tuntui, ei voi mitään! Kyllä tuota näköjään jo kaipasi.

Tottista ei ole tullut otettua varsinaisena treeninä nyt ollenkaan, mutta mm. kaukoja on tullut päivittäin otettua ohimennen (lue: Gami kerjää juustoa, joten töitä on sen eteen tehtävä… ) Nyt saakin hivenen jo vaikeuttaa, voi mennä hivenen edemmäksi ja olla yleensäkin seisaaltaan. Liike on tosiaan ollut meillä vielä ihan alkuvaiheessa, mutta kiva huomata, että edistymistä tapahtuu :-)