Ne anaalirauhaset sitten poistettiin Gamilta 31.3. Emäntä myöntää. että aivan p****leesti pelotti viedä koiruutta leikkaukseen, vaikka kyseessä vain rutiinileikkaus. Gamin puolelta ei ollut mitään ongelmaa, sydänkuuntelu kuulosti oikein hyvältä. Emäntää vain itseään hirvitti, että muistaako koiruus enää hengittää ollenkaan... ? Sen siitä saa, kun saa kuulla pari vuotta aikaisemmin hammasremontin yhteydessä, että koiruus hengittää huonosti nukutuksessa ja silloin useampaan otteeseen tarkistivat, että yleensä hengissä on.

Noh, aamupäivästä emäntä vei koiruuden leikkaukseen ja sieltä suoraan sitten lähti Nokin kanssa Vuorilammelle kuluttamaan aikaansa vajaaksi kahdeksi tunniksi.Kierreltiin siellä oikeasti kuin päättömät kanat, mutta Noks oli kyllä varsin onnessaan uusista maisemista ja pitkästä lenkistä. Kaupan kautta kotiin ja siellä odottelua, että Gamin saa käydä hakemassa pois. Ja uskottava se on, että hiljaisuus tietää hyvää. Puhelimen suhteen siis. Eli leikkauksessa ei ollut mitään ongelmia ja emäntä kävi myöhemmin hakemassa koiruuden kotiin. Samalla rauhoittamisella oli Gamilta myös hampaat tarkistettu ja puhdistettu, mutta kuulemma niistäkään ei mitään huomautettavaa. Hampaita ei tarvitse poistaa, eikä pahemmin kariesta ollut, hampaat vain ajansaatossa värjääntyneet. Hyvä näin. Ja koska koiruus ei ollut suostunut tekemään aamulla reilun puolen tunnin lenkin aikana tarpeitaan (ts. kakkoja), kuten normaalisti aina aamuisin tekee, ne sitten pyrittiin tekemään siinä vaiheessa, kun eläinlääkäristä oltiin lähdössä pois ja piti siirtyä takahuoneesta ulos... Noh, pienen läjän siinä väkersi sisälle. Kotiin päästyämme Gami painui suoraan nukkumaan ja vasta illalla, kun pääkoppa oli tarpeeksi selvä, tehtiin ne loput tarpeet takapihalle. Ja haavat vuoti sen jälkeen varsin reippaasti verta... Illalla ei ruoka maistunut, mutta ei kyllä koiruus vettäkään juonut. Emäntä totesi, että kuivuminen oli jo todella lähellä -tai oli jo jonkin verran kuivunut - joten väkisin piti laittaa ennen nukkumaanmenoa vettä ruiskullu suuhun, edes vähän. Ilmeisesti tämä pisti sitten Gaminkin tajuamaan, että jano todellakin on ja se suostui juomaan edes vähän itse suoraan kupista. Ei kuitenkaan vieläkään riittävästi. Seuraavana päivänä ruoka jo maittoi ja onneksi alkoi vettä juomaan.

Nyt tätä päivittäessä, on leikkauksesta kulunut jo kolme päivää. Välillä Gami oli kipulääkkeestä huolimatta todella kipeä, jolloin ei ruoka tms kelvannut ollenkaan, vaan koiruus vain tärisi paikoillaan ja valitti. Haavat ovat vuotaneet tähän asti välillä varsin runsaastikin niin, että voisi luulla kotosalla olevan juoksuaikaisen nartun, joka ei osaa pitää itseään puhtaana. Ilmeisesti se ensimmäinen isomman tarpeen tikistys leikkauspäivänä aiheutti sen, että yksi tikki ratkesi. Nyt, kun takamus alkaa olemaan jo vähän parempana, huomaa siellä olevan reiän. Tai onkalo, joka johtaa ex-anaalirauhasen paikalle... Mielenkiinnolla odotamme, mitä lääkäri siitä reiästä sitten sanoo, kun tikkejä mennään poistattamaan? Annetaanko olla eli meneekö umpeen itsestään ajan kanssa vain joudutaanko laittamaan uusi tikki? Tosin tuskin tuo vaarallista on. Edelleenkin haavat vähän vuotaa, mutta todellakin vähän verrattuna siihen, mitä oli. Muutoinkin koiruus on nyt alkanut piristymään. Ruoka on kelvannut todella hyvin (saa 4 x pvässä pienet annokset hyvin sulavaa ruokaa), vatsa on toiminut koko ajan hyvin ja antaa hyvin huuhdella takamuksensa, jota joudummekin tekemään useampaan kertaan päivässä. Ja huomaa Gamin todellakin piristyneen, kun äsken se oli kuulevinaan vinkupallon äänen (siirsin kannettavaa pöydällä, joten kuului vingahtava ääni) ja varsin reippaasti tuli toisesta huoneesta kauluri päässään etsimään vinkupalloa... Pitihän sellainen heikäläiselle sitten antaa. Upouusi. Kaapin piilosta.