Jep, jep, kertaalleen jo aloitettiin tätä kirjoittamaan, mutta kappas vain... kaikki hävisi bittiavaruuteen!  Ja eikun uusiks... Eli taas on blogin päivitys jäänyt jälkijunaan, mutta korjataan tilanne nyt ajantasalle, jotta voimme sen taas jättää jälkeen  Aloitamme vanhimmasta päästä...

Agitreeniä torstaina 24.6.

Gamin agitreeneissä oli taas sen verran pieni osanotto, että kakarakin pääsi taas treeneihin matkaan. Kiitos Juhannuksen, niin suurin osa treeniporukasta oli jo valmistautumassa sen viettoon ja reissuihin lähtöön. Mutta sehän vain passasi! Treeneissä oli tarjolla nyt mm. irtoamista, niistoa, jaakotusta, takaakiertoa ja L-muotoiseen putkeen lähettämistä, joka sijaitsi heti puomin ylösmenon vieressä ja se osoittautui varsinkin kakaralle "varsin" vaikeaksi   Gamin kanssa ei tullut käytettyä oikeastaan mitään noista em. ohjaustyyleistä, koska se ei yksinkertaisesti niillä toimi. Kakaran kanssa noita tuli testattua ja ne tuli hyväksi havaituiksi. Jahka noita enemmän treenaa ja paremmin oppii - emäntä mukaanlukien - niin ne ovat varsin kova sana kakaran ohjauksessa. Hyvin toimii! Treenissä oli myös vaikea pujotteluun vienti (väärältä puolelta, etuviistosta lähestyminen) ja se onnistui molempien koirien kanssa hyvin! Gamin kanssa tosin ei nuo pujottelut ole ennenkään olleet ongelmallisia, mutta kakarankin onnistuminen tuossa oli jo varsin kiva yllätys  Mutta tuo L-putki... Normaalisti putkihullukoira ampui joka kerralla puomille - siellä kun on ne makupalat odottamassa alastulossa. Emäntä sai tehdä ihan mitä vain, niin puomille mentiin putken sijasta. Seisoi sitten vaikka heti ylösmenon edessä puomissa kiinni, niin sieltä vain jalkojen välistä kakara väkisin itsensä puomille tunki   Lopulta emäntä sai tarpeekseen taas vaihteeksi puomille karanneesta koirasta ja nappasi sen sieltä pois. Lykkäys sylistä suoraan putkeen putken suulta. Meni. Ja sai heti palkkansa tultuaan putken toisesta päästä ulos. Ja hei! Kakaralle palautui aivot päähän!   Tämän jälkeen ei ollut enää mitään ongelmaa putkeen lähettämisessä. Sinne mentiin silloin kun piti, samoin puomille mentiin silloin kun piti. Näköjään maan pinnalle palautus oli tarpeen...  

Kakaran agitreeniä keskiviikkona 30.6.

Treenin aiheena haltuunotto (ja irtaantuminen), jota pääsi kokeilemaan/treenaamaan mm. pitkän suoran putken kanssa, jonka jälkeen tiukka käännös vasemalle suoritettavalle esteelle. Tätä putken suulta tiukasti kääntymistä ei emäntä ole pitkään aikaan treenannutkaan, mutta nyt tuli kyllä varsin hyviä neuvoja miten se tehdä!  Alkuun putkeen lähettäminen tehtiin vastakkaisella kädellä, jota vahvistettiin sitten suhinalla. Hyvin osasi kakara kääntyä putken jälkeen siihen suuntaan, minne sillä kertaa pitikin. Lopulta käytettiin vain pelkkää suhinaa ja kääntyi silloinkin tosi napakasti. Irtaantumista päästiin myöskin tällä suoralla pitkällä putkella treenaamaan, kun koira jouduttiin lähettämään pimeästä kulmasta putkeen ilman, että itse oltaisiin siellä oltu koiran kanssa yhtä aikaa. Ensimmäisellä kerralla vähän korostetusti tuli kakara lähetettyä putkeen, muilla kerroilla ei tarvinnut kuin vähän näyttää, että mikä olisi suunta ja kohde. Eli irtaantuminen onnistui  Ja se onnistui sitten jo muuallakin... Liekö kuumuus ja suoranainen auringonpaiste teki taas sen, että koiran aivot olivat jonnekin unohtuneet? Parin suorassa linjassa olleen hypyn jälkeen olisi ollut tiukka käännös hypylle, niin kakara ampui taas joka kerta putkeen... Kun se oli niin suorassa linjassa näille hypyille, joten sinnehän sitä oli mentävä?  Teki taas emäntä mitä tahansa estääkseen tämän "irtoamisen", niin ei vaikutusta. Sinne mentiin ja vauhdilla. Muutoinkin kakara käytti aina tilaisuutta hyväkseen, kun emäntä kuunteli kouluttajan ohjeita, heikä painelsi putken sisälle varjoon... Vähän oli treeneissä osanottajia (3), mutta koirakohtaiset treeniajat pidettiin lyhyinä (mutta niitä tuli vastaavasti usein) juurikin helteen takia, jotta välillä pääsi varjoon vilvoittelemaan ja juottamaan koiraa. Lopulta tuumattiin, että taisi kakaralle riittää treenit, kun yhdessä vaiheessa koiran ampaistua putkesta ulos, se ampaisikin heti suoraan kentän nurkkaan varjoon makaamaan. Jäi sitten se viimeinen vaadittava hyppy tekemättä  Hyvin meni kakaran mielipide perille ja treenit lopetettiin  Mutta hyvin me ehdittiin asioita opiskelemaan ja hyvät oli treenit - taas vaihteeksi

Agikisoissa Varkaudessa 3.7.

Hirveä helle ja mieletön auringonpaiste ja sitä vain suunnistettiin kohti Varkautta ja agikisoja... Kisoissa tuomarina emännälle uusi tuttavuus Sami Topra, jonka radat alkujärkytyksen jälkeen olivatkin ihan kivoja! Agiradalla Gamilla oli kivasti vauhtia, vaikka emäntä vähän epäili, että näinköhän tuo edes jaksaa? Reippaasti eteni ja jopa puomi mentiin reippaammin mitä normaalisti kisoissa! Sillä seurauksella, että alastulo loikittiin yli...  Keinu oli tosin hidas ja se tultiin taas madellen, joten aikaa paloi... Tuloksena siis puomilta 5vp ja yliaikaa 6,13s. Mutta emäntä oli todella tyytyväinen rataan juurikin sen takia, että Gami oli innokas ja halukas tekemään töitä. Sitä ei emäntä muista, että haukkuiko vielä radalla, mutta kyllä varsin paljon Gami itsestään antoi kuulua odottaessa vuoroamme   Hyppyradalle mennessä oli taas moottorit viritelty ennen radalle menoa, mutta liekö emännän omasta epävarmuudesta vai mistä lie johtui se, että Gami ei meinannut alkuun liikkua ollenkaan?  Lopulta puolessa välissä rataa oli Gami menossa putken väärään päähän huonon ohjauksen vuoksi. Emäntä meinasi alkuun korjata, mutta sitten totesi ääneen, että "mene vaan". HUPS! Sen jälkeen tulikin ukolle vauhtia töppösiin!  Eli loppurata mentiin vauhdikkaasti ja puhtaasti. Huolimatta hylkäyksestä, oli emäntä todella tyytyväinen loppuradan suoritukseen

Kakaran kanssa on tullut tottisteltua vaihtelevissa määrin ja nyt tehtiin ns. koetinkivi. Kisapaikalla, tosin parkkipaikan puolella, joutui kakara töihin. Uusi ympäristö ja hälinää ympärillä. Alkuun ei meinannut keskittyminen olla kakaralla kohdillaan, mutta kun se vihdoin ja viimein löytyi, onnistui treenikin varsin kivasti  Pitkiä pätkiä seuraamista verrattuna entisiin treeneihin menivät hyvin, tosin palkattua tuli usein. Luoksetulot olivat vauhdikkaat ja liikkeestä maahanmenot olivat välillä hyvät ja välillä huonot. Näytti kakara välillä miettivän turhankin kauan sitä maahanmenoa... Sitä sitten otettiin ihan vain yksittäin ja reippaalla avustuksella, jotta saatiin taas nopeammaksi. Luoksepäästävyyttä treenattiin ensimmäistä kertaa, kun kaveri tuli tokokoemaisesti sen tekemään. Alkuun kakara pysyi hyvin vierellä istumassa, mutta sitten nousikin seisomaan. Saatiin takaisin istumaan ja siinä sitten nökötti taas varsin nätisti. Nämä treenit teki hyvää kakaralle ja emännälle luottamusta siihen, että kaipa siitä vielä jotain tulee

Ja tähän loppuun pari uutta kuvaa koiruuksista. (Gami on edelleen kesäturkissaan )