Juu-u!!! Neljän viikon tauon jälkeen suunnistettiin Nokin kanssa agitreeneihin! Ja turha varmaan sanoa, että Noks oli innoissaan??? Okei, oli emäntäkin. Ilmeisesti tauko oli tehnyt tehtävänsä, koska nyt huomasi hommasta nauttivansa, kun sinne meni. Loppujen lopuksi se yhteenkuuluvuuden tunne koiruuden kanssa. Ja tekemisen into. Saatika kaikki onnistumiset radalla pistivät kyllä mielen aivan uusiin ulottuvuuksiin pitkästä aikaa. Eikä treenitkään itsessään olleet mistään huonoimmasta päästä. Ja toisaalta treenien jälkeen alkoi harmittamaan, kun ei nyt jatkossa ole enää säännöllisesti agitreenejä. Vain silloin, kun emäntä saa aikaiseksi ostettua irtovuoron... Mutta ehkäpä se on vain hyvä? Jatkossa treenimotivaatio pysyy parempana, kun menee treenaamaan silloin, kun todella sille tuntuu?

Radalle tehtiin oma ohjaussuunnitelma, mutta emäntä kyllä myös kokeili pariin paikkaan toistakin vaihtoehtoa. Pujottelulle nro 2 testatiin alkuun pakkovalssia (ahdas tila tarkoituksella keppien päässä), jolloin tehtiin valssi myös keppien lopussa. Toimi, mutta oma tapa oli Nokille parempi eli lähetys kepeille, jolloin emäntä teki edestäleikkauksen keppien lopussa. Nrolle 8 viennissä kunnollinen veto (koira kyllä ohjautui luonnostaan hypyn oikealle puolelle tullessaan putkesta). Nron 10 jälkeen emäntä teki japanilaisen, mutta kyseinen kohta toimi myös vedolla. Nro 13 takaakiertoon, kunnollinen veto nrolle 14 ja nrolle 16 emäntä teki takanaleikkauksen, mutta tähän oikeasti oli parempi se, jos teki nron 15 jälkeen valssin. Veto nrolle 17. Tarpeeksi pitkälle A-esteen alastulon ohi, jottei koira hypi kesken pois, persjättö nron 20 jälkeen, ajoissa käskytys puomille (jo ennen muuria!). Hallittu kontakti, lähetys putkeen, ennakoiva valssi nrolle 24, lähetys putkeen, takanaleikkaus nrolle 27. Putkien nro 28 ja 29 väliin pystyi tekemään persjätön, mutta vaati persjätön myös putken nro 29 jälkeen. Emäntä tykkäsi tämän tehdä niin, että juoksi täysillä putken nro 29 loppuun asti sisäradalla ja siitä lähetti kepeille, jonka jälkeen takanaleikkaus keppien oikealle puolelle valmiina ohjaamaan hypylle nro 31. Ja loppujen lopuksi kouluttaja totesi myös, että emännän tapa oli Nokille parempi.

Noks otti puomin kontaktit todella kauniisti ja emäntä yllättikin Nokin palkkaamalla sen makupalalla alastuloissa. Putki-puomi -erottelu ei tuottanut ongelmia, vaan joka kerta löytyi puomi kuten pitikin.
Noks oli todellakin innoissaan päästessään treeneihin! Aivan mahdoton haukku lähdössä (ja tuppasi jopa lähtemään ennen aikojaan siitä radalle) ja hyppi emäntää vasten sekä tarttui käsistä/ranteesta kiinni hampaillaan. Ei ilkeyttään, vaan innostustaan. Se on sen tapa.

Kylläpä jäi hyvä mieli (ja kytö treeneihin) näistä treeneistä!