Jos on jo valmiiksi tunne, että EVVK (suom. ei-voi-vähempää-kiinnostaa) sekä hermot kireällä (kiitos työtilanteen), niin olisiko silloin parempi jättää suosiolla treenit väliin? Noh, näköjään emäntä ei osannut... Kirosi jo treeneihin ajaessaan koko kelin! Sitä tosin teki moni muukin... Aivan hirveä keli oli ajaa!
Viime viikon treenit olivat kisanomaiset, joissa pyöriteltiin useampaa erilaista 9-11 esteen rataa, jokaiselle radalle 2 min tutustuminen ja kisanomaisesti tehtiin kaikki. Eli taukoja ei ollut varsinkin, kun oli vain neljä "kisaajaa" ko treenipuolella. Koirat piti lämmitellä kunnolla jo valmiiksi (kuten yleensäkin pitäisi) ja sen jälkeen homma pyöri taukoamatta. Viimeinen rata tehtiin ns käännetyssä järjestyksessä eli Sanna oli pitänyt kirjaa, että kuka teki minkäkin verran radoilla virheitä ja vähiten virheitä tehnyt lähti viimeisenä viimeiselle kierrokselle.

Ensimmäisellä kierroksella Noks loikkasi puomin, mutta muutoin taisi mennä ihan hyvin. Joka kierroksella kisafiilis nousi entisestään ja tulos alkoi olemaan sen mukaista. Nokilla nousi kierrokset ja emännältä kärähti päre... Parilta radalta otettiin hylly, yhdellä radalla emäntä palautti Nokin takaisin puomille (vaikka koiruus sen alastulon ottikin), ja parilta saatiin puhdas tulos. Emäntä oikeasti meinasi heittää hanskat tiskiin kesken treenien, kirosi mielessään koko treenit ja oli lähtemässä kotiin. Parille viimeiselle kierrokselle sai itsensä koottua, joten toisesta taisi tulla puhdas, mutta viimeinen hyllytettiin. Ei emäntä ollut oikeasti pettynyt koiraansa, vaan itseensä. Miksi aina tulee tiuskittua koiralle, kun pännii??? Syytönhän se on!!! Ja tämä pisti emäntää harmittamaan vielä entistäkin enemmän.. Tosin eipä emännällä kovin kiva alkuviikko ollut, mutta eihän se anna mitään syytä mihinkään... Myöhemmin emäntä koiruudelta sitten pyyteli anteeksi omaa käytöstään ja muutoinkin oli vähän itku kurkussa, kun masensi niin hirveästi.

Mutta tarkemmin ajatellen kotimatkallaan, emäntä tuumasi, että treenit olivat oikeasti todella hyvät! Ne olivat todellakin kisanomaiset, jossa koiralla nousi kierrokset ja emäntä toimi sen mukaisesti... Tämä vaatii sulattelua. Ja kun myöhemmin illalla laitteli vielä kouluttajalleen viestiä anteeksipyytelevään sävyyn ja sai sieltä aivan ihanan kannustavan vastauksen, niin alkoi kuitenkin tuntumaan, että jospa me sittenkin? Vielä jaksetaan ja jatketaan? Ja emäntä yrittää saada asennetta omassa nupissaan kohdilleen...