Eilen pitkästä aikaa mentiin kunnolliselle metsälenkille aamupäivästä. Nyt reilun viikon ajan olemme kulkeneet pääosin vain asfalttiteitä pitkin ja Gami alkoi näyttämään jo kyllästymisen merkkejä - poijjat tahtoo riehumaan! Metsästä näyttää nyt suht paljon lunta sulaneen, joten ei enää ole uppoamisvaaraa poluillakaan   Tosin sitä uppoamisvaaraa ei eilen aamupäivällä ollutkaan, kun olikin hankiainen! Mieletön auringon paiste ja hankiainen, joten eipä sitä muuta tarvittukaan, kun jo metsä houkutti. Harmi vain, että kamera jäi kotiin. Kännykällä tuli kuvia otettua, mutta niitäpä ei sitten emäntä saa siirrettyä koneelle piuhan puuttuessa... Koiruudet nauttivat kyllä täysin siemauksin! Poikkettiin poluilta varsin reippaasti ja koiruudet viilettivät ja riehuivat keskenään sydämensä kyllyydestä, kun emäntä välillä kivellä istuen nautti auringosta. Hyvin kantoi hanki emäntääkin, mutta pidemmän aikaa metsässä oltuamme ja auringon paahtaessa hankeen, alkoi sekin sitten jo upottamaan. Mutta eipä tuota hankea enää niin paljoa ollutkaan, etteikö siellä olisi pystynyt kunnolla kulkemaan. Tietty joissain kohdin on vielä varsin reippaastikin lunta, mutta niitä alueita välttelimme.

Vähän myöhemmin oli suuntanamme agitreenit. Painotimme tällä kertaa jumppasarjaan. Ensin tosin molempien kanssa kertailimme irtaantumista pienellä radan pätkällä, jossa samalla tuli kertausta pujottelusta, pituudesta, muurista ja renkaasta. "Syöttinä" irtaantumiselle oli heti pituuden jälkeen oleva putki, jonne kakara välillä todella hyvin irtaantuikin - sai emäntä jäädä reippaasti taakse   Pujottelu (puolikas) onnistui kakaralla välillä varsin hyvin, kun vain ne aivot olivat käytössä, eikä kakara hötkeltänyt menemään. Gamilla oli pujottelun sisäänmenot ok ja itse pujottelu varsin vauhdikas. Irtaantuminen oli välillä hakusessa, mutta kyllä se sieltä löytyi.

Jumppasarjaa/hyppytreeniä varten emäntä teki viiden esteen kaarevan sarjan, jossa oli esteet vaihtelevin välein ja rimat olivat eri korkeuksilla. Lisäksi emäntä pisti osan rimoista vinoon, milloin mitenkin päin, jättäen pari ihan suoraankin   Ensimmäisellä kerralla kakaralla meinasi olla ongelmia, kun se vain hötkelti menemään eteenpäin. Rimat pysyivät kuitenkin ylhäällä, mutta hieman taisi pistää homman nimi kakaraa mietteliääksi. Toisella kertaa hypyt löytyivätkin  kohdilleen ja kakaralla oli todella keskittynyt ilme naamallaan. Huomasi kyllä, että se keskittyi siihen tekemiseensä.  Gami osasi automaattisesti lyhentää hyppynsä ja askeleensa väleihin sopivaksi, mutta otettuaan vauhtia mutkalla olevasta putkesta ja tultuaan saman toisinpäin, tipahtikin ensimmäinen rima alas. Muilla kerroilla, kun treeniin vielä toiseen päähän yhdistettiin A-este, meni sarja Gamilla oikein hienosti. (hyppysarja - mutkalla oleva putki - hyppysarja takaisin - A-este). Myöskin kakara pääsi tekemään hyppysarjaa putken ja A-esteen kanssa ja hienosti kyllä se kakara sen meni! Ei havaittavissa mitään "neliö"hyppyjä, vaan varsin kauniita ja sujuvia hyppyjä. Emäntä piti kakaran aikana suunsa kiinni eli ei mitään käskytystä tullut ilmoille, jottei vahingossakaan vaikuttaisi siihen, että missä kohdin kakara ponnistaa.

Lopuksi molempien koiruuksien kanssa puomin ja keinun kertausta. Puomia otettiin välillä kutsumalla, kun emäntä tajusi, että yleensä itse on ollut joko siinä koiran rinnalla tai takana puomille mentäessä. Hyvin molemmat tulivat puomille, vaikka emäntä siellä puomin tasaisella osuudella olikin kutsumassa (ensimmäisten jalkojen kohdalla). Keinua mentiin vauhdikkaasti - varsinkin kakaran kanssa - ja ilman tyynyn lieventävää vaikutusta! On se ihana huomata, että tuo kakara ei ole mikään herkkäkinttu ja arkajalka yleensäkään, vaan sitä mennään eikä meinata. Lopussa myös kakaralle pari kertaa kertausta kujakepeillä sekä maksikoirakoiden pöytää (jep, pöytää emme ole katsoneet sen koommin, kun se joskus viime vuoden puolella tuli opeteltua). Liki ilman vauhtia pöydälle mentiin, joten tyyli oli seuraava: etutöppöset pöydän reunalle ja sitten vasta sinne hyppy  Mutta pääasia, että löytää kuitenkin itsensä sieltä!  Eikä hirveää kiirettäkään sieltä pois ole, vaan malttaa siellä olla.

Eli kaikin puolin taas ihan onnistuneet agitreenit. Nyt onkin enää vain yksi hallikerta jäljellä ja sitten jäämme odottelemaan ryhmien jakoa ja niiden harjoituksia ulkokentillä.