Jos ennen muinoin kessu-Sirun päälle agitreeneissä hyökkäsi irski, niin nyt oli Ilon vuoro. Dalmatiankoira hyökkäsi heti agitreenien alussa kakaran kimppuun. Hissukseen käveli ja NAPS! Eipä osannut emäntä tuota ennakoida, joten turvaan ei kakaraa syliinsä ehtinyt ottaa. Vasta vieressä alkoi kuulumaan syvää kurkkumurinaa ja sitten se oli jo liian myöhäistä. Ei muuta varoitusta dalmikselta. Voi luoja, että aika tuntuu pitkälle, kun yrittää yksinään irrottaa isoa koiraa tuollaisen pienemmän kimpusta ja odottaa samalla, että niitä pirun apuvoimia tulisi!  Dalmatialainen ei edes meinannut lopettaa sitä höykyytystään, vaan koko ajan vain uudestaan kiinni, jos ote kirposi. Lopulta emäntä sai dalmiksen vedettyä kakarasta irti takajaloista vetämällä ja vasta siinä vaiheessa dalmiksen emäntäkin joutui paikalle ja otti koiransa kiinni. Ja sitten alkoikin kakaran tutkiminen, kun koira valitti varsin kiitettävästi ja pyrki hivenen pakenemaan paikalta tutkimusta. Äkkiseltään kentällä katsottuna löytyi pari hampaiden jättämää ruhjetta ts. mustelmaa, mutta muuta ei silloin sattunut silmään. Kakara ei ontunut ja vaikutti muutenkin ihan reippaalle episodin jälkeen, joten treenit vedettiin läpi hyvillä mielin ja onnistuneesti.

Okei. Onnistuneesti, jos vain emäntä itse olisi osannut  Noh, olihan ne taas uusia asioita emännälle, joten harjoitus tekee mestarin ja sitä me tarvitaan! Tunnin aiheena "niisto" ja yhdessä vaiheessa "jaakotus". Niistot alkoivat sitten onnistumaan kunnolla, kun emäntä muisti antaa sen hyppykäskynkin, eikä vain suhissut... Jaakotukset vaativat myöskin harjoitusta ja emännän tajuamista, että sinne pitää mennä yhtä matkaa koiran kanssa, ainakin näin alkuun. Hyvin irtoili kakara sallitusti putkeen ja kontaktit (puomi ja keinu) otti hyvin. Pujottelu vain tökki ja pahasti, ja lopulta emännälle syykin selvisi: seuraavana esteenä oleva keinu houkutti aivan liian paljon, joten kakara pyrki sinne koko ajan! Kertaalleen toiseen suuntaan, poispäin keinusta, tehtiin pujottelu ja se onnistui jo hivenen paremmin...

Kotosalla agitreenien ja iltalenkin jälkeen alkoikin sitten kunnolla kakaran syynääminen, tosin vain lavan seudulta, jota valittikin. Muualta ei tullut katsottua (noh, niskaa hivenen), kun vaikutti, että muut paikat eivät olisi saaneet osumia. Heti lavan takaa löytyikin kolme veristä naarmua, eivät onneksi syviä, eivätkä vuoda. Kuitenkin karvaa ympäriltä leikattiin pois ja puhdistetaan nyt jonkin aikaa. Kainalon takaa alempana olikin pari pahemman näköistä ruhjetta, mutta iho siellä täysin ehjä. Onneksi! Sitten olisi jo jouduttu lekurille menemään... Ylempää lavan takaa löytyi muutamia naarmuja sekä ne jo kentällä löydetty ruhjeet, kuten myös niskassa oli pari hampaan jättämää naarmua. Kaikkinensa kymmenkunta hampaan jälkeä kakarassa tuossa lavan seudulla... Onneksi kakaralla ei ole pohjavillaa ollenkaan, niin nuo löytää, mutta toisaalta se on myös huonoa onnea, koska mahdollisesti pohjavilla olisi voinut vähän suojella paremmin, tosin varmuutta siitä ei kyllä olisi. Todennäköisesti karva olisi vain paremmin pöllynyt ympäriinsä.

Ennen agitreeneihin lähtöä ehti emäntä ottaa taas takapihatottista kakaran kanssa. Liikkeestä maahanmenot onnistuivat nyt hyvin, seisomiset paremmin kuin viimeksi, perusasennot löytyivät paremmin ja luoksetulo oli vauhdikas. Aitaakin peräti kakaralle näytettiin ja opetettiin, että miten sen yli pitää mennä. Jatkamme tästä   Paikallaoloharjoitusta tuli tehtyä agitreeneissä kentän laidalla ja hienosti kakara siellä pysyi.