Tässä nyt parina kertana ovat koiruudet saaneet raa'at kananmunansa kokonaisina, kun normaalisti ne ovat rikottuina aamuruuan sekaan. Gamille tämä oli tuttua, mutta Nokille kokonainen raaka kananmuna kuorineen oli aivan uusi tuttavuus. Ja joo, saivat ne ulos takapihalle.

Ensimmäisellä kerralla ei kyllä Gamikaan heti muistanut, että miten pitää toimia, jotta pääsee herkuttelemaan. Nenällään ensin varovasti tökkäisi kananmunaa ja sen jälkeen vähän lisää, kun ei mitään tapahtunut. Aikansa pähkäiltyään ja tökittyään, muisti ottaa hampaansa käyttöön ja KRÄKS! Pieni reikä, mutta pääsi jo herkuttelun makuun. Pian olikin jo kananmuna hajotettu kokonaan, joten tarkkaan tuli nuoltua kuoret ja ympäristö.

Nokille kananmuna tuottikin sitten jo enemmän päänvaivaa. Sitä kannettiin varovasti paikasta toiseen, pidettiin suussa, sitä pyöriteltiin töppösellä ja sitä tutkittiin. Ja kateellisena katseltiin, kun kaveri jo omaansa söi...Kitinää ja piippailua ja pyörittelyä vielä lisää, kunnes KRÄKS!!! Etutöppösellään onnistuikin vahingossa kananmunan kuoren rikkomaan ja sen jälkeen olikin Nokilla jo kiire sisukseen. Töppönen tiukasti ylhäällä koukussa. (eikä edes likaantunut!) Hartaasti tuli sisus nuoltua, kuten myös maa ympäriltä ja lopulta puhdistettiin vielä Gaminkin jäljet, vaikka siellä ei enää tainut olla jäljellä kuin hajut. Ja kuoret. Niitä ei Gami syö. Eikä kyllä Nokikaan tällä kertaa.

Toisella kertaa kananmunat saatuaan takapihalle, Gami ei miettinyt enää yhtään, vaan heti rikkoi puraisemalla kuoren. Noki-hölmö oli taas ihan pallo hukassa... Taas piippailtiin, kitistiin, pyöriteltiin ja välillä kannettiin kananmunaa, mutta kuori ei vain rikkoontunut. Turhautumistakin jo huomasi Nokissa, kun jäi välillä emäntää tuijottamaan siihen malliin, että "voisitkos avittaa?", mutta ei... Kävi sitten välillä kinttuansa nostamassa ja kitinän kanssa palasi munansa luokse. Ja taas vuorossa pyörittelyä, joka lopulta tuotti tulosta ja kuori hajosi. Hartaudella kyllä koiruus munansa sen jälkeen söi ja söi osan kuoristakin. Ja myös osan Gamin jälkeensä jättämistä kuorista... Mutta ei näköjään tuollaiseen ongelmanratkaisuun Nokin aivokapasiteetti riitä, tai ei jaksa keskittyä?  Mutta jospa harjoitus tekee mestarin ja joskus jo tuonkin heti tajuaa. Toivottavasti. Mutta saapahan kunnon aivojumppaa!

Nokin touhuja:

Gamin tyylinäyte: