Prkle! Ensin emäntä kirjoittaa pitkän sepustuksen ja sitten ottaa ja nappasee niin, että se häviää taivaan tuuliin! Ja kun takana on vielä päin peetä menneet tokotreenit Gamin kanssa, niin voitte uskoa, että keittelee...

Eli uudestaan suurinpiirtein kaikki, mitä jo kertaalleen tuli kirjoitettua.

Käytiin siis Sorsasalossa koirien kanssa treenailemassa tokoa nyt iltasella. "Haista p*ska"-treenit Gamin kanssa takana. Siis mitä ihmettä tuon kanssa edes yrittää kesällä (eihän nyt edes ole mikään kesä!!!) treenata saati, että joskus erehtyisi kisaamaan. Niin perästä vedettävä lahna kuin olla ja voi... Se siitä sitten ja näkemiin.

Onneksi oli ilopilleri, aina-valmiina-kaikkeen -tyyppi mukana eli Ilo. Ei haitannut aurinko, ei lämmin keli, ei mikään! Tehtiin jo opittuja asioita eli istumista, maahanmenoa, seuraamista ja hivenen myös paikallaoloa. Hyvin jaksoi napero ja intoa piisasi, tosin kovin kauaa emme kyllä treenanneetkaan. Eli jotain positiivista tässäkin illassa.

Mitattuakin tuli napero taas vaihteeksi ja nyt peräti mittakin heilahti taas ylöspäin. Korkeutta löytyi kakaralle noin 41,8 cm eli puolisen senttiä kasvanut viime kerrasta. Vaaka tosin ei kyllä nyt heilahtanut mihinkään suuntaan, ainakaan merkittävästi, joten paino edelleen noin 12 kiloa.

Viimeisetkin maitohampaat kakaran suusta ovat saaneet kyytiä eli kulmurit. Emännällä oli taka-ajatuksia, kun kakaraa alkoi pehmolelulla tänään riehuttamaan ja riehuttiin lopulta verissä suin. Hyvin lensi yksi kulmuri päin seinää ja kiireellä emäntä painelsi sen perään poimimaan sitä talteen. Toinen kulmuri ehti löytää tiensä Ilon masuun. Kolmas, ja samalla viimeinen kulmuri, odotuttaa vielä hivenen lopullista riehakasta leikintää pehmolelun kanssa, mutta se tehdään jahka emännällä on aikaa... Nyt pitäisi välillä keskittyä kakaran harjaamiseen, jotta saisi metsälenkiltä matkaan tulleen metsän karvoista pois. Tuppaa kakara tuomanaan metsän mukanaan kotia, kun turkkiin tarttuu jäkälästä lähtien kaikki mahdollinen.