Nyt on vähän hupsahtanut aikaa sitten viime päivityksen, tosin mitään ihmeellistä ei ole ehtinyt tapahtumaankaan. Koiruuksilla olleet nenäpunkit pistivätkin harrastukset jäihin, mutta nyt ollaan jo palauduttu takaisin "baanalle"   Pistetääs nyt tähän sitten pidempi sepustus tekemisistä...

Jotta aivan tylsäksi ei olisi koiruuksilla elämä mennyt, laittoi emäntä koirat työskentelemään motivointipallojen kanssa. Gamillehan ei pallot tuottaneet mitään ongelmaa, vaan tottuneesti niitä pyöritteli ja napsi sitä mukaan nappuloita suuhunsa, kun niitä ilmaantui lattioille. Ongelmien ratkaisukykykin esitti Gamilla parasta puoltaan: kun pallo oli mennyt sellaiseen paikkaan, että sitä ei koiruus itse mahtunut hakemaan pois (nojatuolin taakse, tuolin ja seinän väliin), kävi Gami tökkäsemässä palloa siltä puolelta liikkelle, josta paremmin ylti palloa kuonollaan nykäisemään ja siirtyi sitten vastaanottamaan palloa toiselle puolelle tuolia. Harmi vain, että pallo liikahtikin sitten taas takaisin sinne mistä tulikin... Pari kertaa Gami tuota teki ja sitten sai tarpeekseen. Kun seuraavan kerran oli pallo karannut taas tuolin toiselle puolelle, kiersi Gami palloa vastaan ja otti sen yksinkertaisesti hampaisiinsa ja kantoi pois!

Kakara? Jep. Suuri kysymysmerkki päänsä yläpuolella katseli Gamin touhua ja ihmetteli... Yritti sitten itsekin päästä perille pallon salaisuudesta ja muutaman kerran sitä töppösellään pyöräytteli. Mutta kun sieltä ei mitään siinä vaiheessa tullutkaan ulos, jätti kakara pallot omaan rauhaansa. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä?! Kakara yksinkertaisesti lähti seuraamaan Gamin jälkiä ja poimi matkalle unohtuneita nappuloita suuhunsa...

Kakara on nyt joutunut/päässyt syömään ruokansa luonnonmukaisesti ts. raakana, kuten Gami on tehnyt jo useamman vuoden. Hyvin on kakara oppinut ruuan päälle, mutta broilerin siivet pistivät kakaran vähän nirppanokaksi alkuun. Onhan se niitä aikaisemminkin saanut, mutta kesällä ja hivenen vielä jäisinä silloin. Nyt, kun ne on sulatettu ihan kunnolla, taisi alussa niiden "löllö" pinta vähän ällöttää kakaraa. Kokonaiseen siipeen ei voinut vahingossakaan enää koskea ensimmäisen kerran jälkeen. Silloin vetäisi siivet vauhdilla maaruunsa, mutta kun seuraavana päivänä taas niitä aamulla eteensä sai, ei koskenut niihin enää pitkällä tikullakaan. Kiersi vain kuppinsa kaukaa   Jäi siltä päivältä ilman siipiä, Gamille kyllä kelpasi   Kun emäntä seuraavana aamuna saksilla siipiä laittoi pienemmiksi, niin silloin alkoi jo vähän paremmin siivet kelpaamaan kakarallekin, mutta edelleen alkuun nyrpistellen ja kuppia kiertäen. Kyllä pitkään istui ja tuijotteli kuppiinsa ilmeisesti toivoen, että nappulaa saisi tilalle... ? Tänä aamuna emäntä totesi, että jos ei kokonaisena siivet kelpaa, niin jo on kumma!   Törkeästi vain kokonaisina kuppiin ja yllätys, yllätys! Kakara söikin ne ja varsin hyvällä ruokahalulla!   Ilmeisesti totesi, että paree syödä jos mielii syödä jotain .  On ollut vain kiva nyt huomata se, että tosiaan, kun nappularuuasta on eroon päästy, ei koirien jätöksetkään enää ole kuin murto-osa siitä entisestä... Ja kakaralta on loppunut tuhnauttelut ja mahan löysyys, jota vaihtelevasti ilmeni. Liputamme siis luonnollisen ruokinnan puolesta!

Ja agilitya

Pääsimme pitkästä aikaa käväisemään agitreeneissäkin. Nyt on jo hallikausi menossa ja treenipaikkana tänäkin vuonna Hukka-Halli. Säästääkseen koiriaan (ja varsinkin Gamin selkää), emäntä hyppyyttää koiruuksia vain medikorkeuksilla - hallin pohja on nimittäin liian kova ainakin Gamille. Tarkoitus on nyt näissä treeneissä tehdä vain lyhyitä, iloisia treenejä ja palkata useammin, jotta motivaatio koiruuksilla säilyisi.

Ei siellä kyllä pahemmin muuta voi tehdä, kuin vain sen oman treenivuoronsa ison maton puolella. Hankala ottaa yksittäisesteillä harjoituksia, kun koiria pyörii pienellä mattoalueella suuntaan sun toiseen...

Itse treenit menivät Gamin kohdalta hienosti. Uketsu toimi kuin unelma ja oli aivan unelma ohjata! Oliko tämä nyt se paljon puhuttu "flow`" ? Toimi, kuin ajatus...   Loppuun pari kertaa kontaktitreeniä puomilla ja A-esteellä, jotka myös onnistuivat hyvin. Kakara? Heikäläisen kanssakin meni ihan kivasti, kun vain emäntä itse muisti, että ketä ohjaa!? Ja tuli huomattua, että nopeasti kakara reagoi, kun heikäläisen nimen sanoo kesken kaiken. Emäntä oli katsovinaan, että kakara oli menossa putken väärään päähän, joten sanoi sitten "Ilo". Kakara löi jarrut pohjaan ja tuli heti emännän luokse  Ei mennyt putkeen. Eikä ollut edes väärä pää, vaan oli menossa aivan oikeaan...  Vähän voisi emäntä myös tarkemmin katsoa, että minne se kakara on menossa... ?