Kiirettä on emännällä pitänyt, joten blogi on jäänyt päivittämättä... Nyt on kodin remontti ohi, joten josko edes jotain yrittäisi saada tänne blogiinkin laitettua? Katsotaan, mitä on jäänyt parin viikon aikaisista tekemisistä mieleen. Tässä nyt kuitenkin jotain vkon 39 ajalta...

Maanantain 21.9. dobo-treenien tekemisistä ei emäntä kyllä enää paljoa muista. Oltiin me siellä kuitenkin! Jos sitä epäilette... Joten parempi jättää mitään laittamatta kyseistä treeneistä, koska kun ei muista, niin sitten ei muista... Vai olisikohan ollut niin, että tehtiin tavallaan sitä tynnyrin pyöritystä maassa? Eli oli paljon pienempi pallo, jonka päälle koiruus laittoi etutassunsa ja sitten koiruus joutui pyörittämään sitä palloa samalla, kun käveli eteen/taaksepäin. Lisäksi koiruudelle opetettiin "Kurre" eli yksinkertaisesti istuma-asento, jossa istutaan kuten orava... Kaipa siellä vielä jotain muutakin oli, mutta nyt loppui muisti.

Keskiviikon 23.9. agitreeneistä emäntä sentäs jotain muistaa! Muistaa, että puomi oli taas kisanomainen eli Noks loikki varsin kiitettävästi alastulon ratatreenin yhteydessä... Tähän ehkä vaikutti se, että heti radan alussa kuului pillin vihellys, joten Noks ajatteli, että nyt ollaan kisoissa? Ei tiedä, mutta tosiaan se huomattiin, että kontakteja ei otettu ellei niitä aivan erikseen painotettu Nokille yksittäisen treenin muodossa. (koutsimme Sanna naksautti aina, kun Noks malttoi pysähtyä kontaktille ja vasta sitten emäntä heitti pallon palkaksi). Lisäksi emäntä huomasi hankaluudeksi esteiden 5-7 takaakierrot. Emäntä tekee itse aivan liian suurta kaarta noissa kohdin, s-muotoista rataa, kun nuo voisi juosta oikeasti ihan suoralla linjalla. Ja sitähän sitten harjoiteltiin ja Nokshan teki ne hienosti, jos vain emäntä osasi. Emännällä meinasi tosissaan olla vaikeuksia juosta suoraa linjaa, kun kopsautteli ohimennessään ohjaavaa kättään esteiden tolppiin... Mutta kyllä se emäntäkin lopussa jo alkoi oppimaan.
Rata itsessään oli varsin kiva, vaikkakin näytti alussa aivan hirveälle! Tehtiin oman ohjaussuunnitelman mukaisesti, mutta jos pahasti homma karahti kiville, niin sitten koutsi antoi ohjetta paremmasta tavasta. Alkuun emäntä yritti jollain ihmeellisellä tavalla (päällejuoksu yhdistettynä persjättöön?!?) tehdä kohdan 20-21, jolloin Noks juoksi emännän perässä esteiden välistä, mutta kun tajusi tehdä vain persjätön siihen kohti, niin homma pelitti oikein hyvin! Nrolta 22 vietäessä nrolle 23, ei passannut ollenkaan vilkaista vahingossakaan sivulleen, muutoin koiruus löytyi putkesta. Tämä tosin onnistui joka kerta, kun emäntä oli tämän oppinut jo aikaisemmin (eli ei saa vilkuilla tiukoissa tilanteissa). Ja nrolle 12 piti uskaltaa ihan reilusti lähettää koiruus ja leijeröidä nro 22, koska kyllähän se Noks osaa! Eli loppujen lopuksi rata oli suht helppo, jos vain nuo muutamat kohdat otti kunnolla haltuun (ohjaajalle... )