Viime päivityksen jälkeen olemme molempien koiruuksien kanssa käyneet pari kertaa juoksemassa, jossa on ollut yhdistettynä sekä metsälenkkiä, että hiekkatietä.  Mäen/kallion länsirinne on jo sen verran hyvin sulanut lumesta ja kuivunutkin, että puolet lenkistä olemme menneet polkuja pitkin koiruuksien juoksennellessa omaan tahtiinsa ja emäntä on juossut omaa tahtiaan. Kun polku on kaartunut itärinteen eli varjoisan puolelle, olemme sieltä suosiolla laskeutuneet polkua pitkin hiekkatielle ja jatkaneet siellä juoksemista, nyt koirat ja emäntä yhtä tahtia... Tuppaa tuo itärinne olevan sen verran vielä luminen ja märkä, että mielellään sieltä pois lähdetään kuivalle hiekkatielle.

Kakaran juoksentelut tuolla polkuosiolla ovat olleet yhtä syöksymistä. Huitelee Gamin kanssa menemään välillä pois poluilta, joten kyllähän sen tietää mitä siitä tulee   Risu tarttuu pöksyihin, joka aiheuttaa syöksähtelyä entisestään. Ja sitä syöksytään suoraan seuraavaan pöpelikköön, jolloin saadaan taas lisää risuja sinne pöksyihin, kainaloihin ja mahdollisesti vielä mahan allekin ja sehän innostaa taas entistä enemmän kakaraa syöksymään pöpelikköihin ja muutoinkin pyörimään kanervikossa, kun heikä yrittää karistaa risuja pöksyistään pois. Ja jollei emäntä itse niitä risuja kakarasta poistelisi, olisi kakara lenkin jälkeen kuorrutettuna kiitettävästi risuilla ym metsän antimilla.

Pari kertaa olemme myös Gamin kanssa käyneet pyörälenkin saloja muistuttelemassa mieliimme hiekkatietä pitkin. Olemme tosin nyt alkuun tehneet puolta lyhyempää lenkkiä, jotta liikeradat löytyisivät kunnolla Gamilla takaisin ja muutoinkin vähän lihakset ja kroppa tottuisivat todella vauhdikkaaseen menoon. Ensimmäisellä kerralla Gami oli alkuun vähän ihmeissään, mutta toisella kertaa alkoi jo askel venymään todella hyvin ja vauhtia löytymään