Lauantain 1.10. kisojen jälkeen ei kyllä emäntä hyppinyt riemusta. Jurppi niin maan perusteellisesti...

Kisat olivat Kuopiossa ja kaikkiaan oli neljä kisaa; hyppy-agi-agi-hyppy ja jokaisella tuomarina Anne Viitanen. Radat olisivat olleet todella kivoja JOS... (ja sanottakoon heti alkuun, että videoita ei sitten ole ollenkaan, kun kuvaajaa ei ollut)

Ensimmäinen hyppyrata selvittiin noin puoleen väliin asti, sitten tuli kepit... Vaikka ne kepit olivat suoraan koiran nenän edessä ja emäntä oli suoraan sinne ohjaamassa, niin koiruus menee emännän jalkoja hipoen aivan keppien ohi kohti rengasta. Ja rengas ei ollut edes lähellä ja vaati keppien ohittamisen... Kolme kertaa otettiin uusiksi, joka kerta sama. Joten lopulta koira löyti itsensä emännän sylistä ja matkalla radalta pois. Tuomari totesi tuohon hymyssä suin, että "Pikkukoira syliin". Jep. Pikkukoira tuli syliin...

Seuraava agirata päättyi jo heti toiselle esteelle. Koira hyppäsi esteen kuten pitikin, mutta kun olisi pitänyt siiveke kiertää matkan jatkumiseksi, yritti hypätä takaisin ja samalla kaatoi etujaloillaan koko esteen. Radalta pois.

Kolmas rata, agirata, saatiin sentään tehtyä kokonaan loppuun, vaikka hylätty jo oli. Piti ensin mennä putkeen (puomin ylösnousu vieressä) ja tämä onnistui, hyppy ja sen jälkeen puomille (ja tämä äskeinen putki houkuttimena). Ja vaikka Nokilla on varmat nuo erottelut ja emäntä antoi ajoissa puomikäskyn, koiruus painui putkeen... Osasi kyllä sitten mennä sinne puomille hylkäyksen jälkeen.

Viimeinen rata oli taas hyppyrata. Ei päästy taas alkua pidemmälle, neljännelle esteelle. Siinä oli kolmantena suora putki ja siitä kohtisuoraan pituus, houkuttimena oikealle pujottelu. Ja mitä tekee Noks? Jos ensimmäisellä hyppyradalla ei suostunut menemään kepeille, niin nyt sitten koko ajan vänkäsi sinne, vaikka emäntä matkasi kohti pituutta... Taas löysi pikkukoira itsensä emännän sylistä ja matkalla radalta pois...

Eli eipä pahemmin päivä iskenyt. Neljä rataa, neljä hylättyä...