Eilen illalla emäntä sitten köijjäsi Nokin taas vaihteeksi eläinlääkäriin, koska silmän rähmiminen ei ollut loppunut. Arveli kyllä vielä aamupäivällä, että josko jättäisi viemättä ja antaisi tulla sen tikin palasen ihan omia aikojaan ulos sitten, kun aika olisi kypsä. Emäntä oli sitä päivittäin paperilla + sormella yrittänyt ottaa puhdistuksen yhteydessä pois, mutta eihän se ollut lähtenyt. Tikki oli kuitenkin pikkaisen tullut viikon aikana enemmän ulos. Näköjään vain pikkaisen....

Eipä arvannut emäntä, mutta eipä arvannut eläinlääkärikään, että millainen tikki oli kyseessä! Arveltiin sen olevan samanlainen kuin mitä aikaisemminkin eli lyhyt palanen... Väärin!!! Kun eläinlääkäri otti tikistä kiinni ottaaksen sen pois, se vain jatkui ja jatkui ja jatkui... Kunnes lopulta jumittui vähän kiinni, eikä meinannut lähteä pois. Ja tällöin jo Noki ilmoitti, että teki vähän kipeää. Eläinlääkäri mietti tässä vaiheessa, että pitäisikö sitä vähän puuduttaa? Mutta kokeiltiin kuitenkin vielä kertaalleen samalla, kun emäntä piti Nokia kunnolla kiinni ja rauhoitteli äänellä. Ja se tikkihän lähti! Ja millainen tikki?!? Reilun sentin mittainen! Ilmeisesti ommel oli jossain vaiheessa siellä syvällä ratkennut, koska noin pitkä tikin pätkä oli liikkeellä. Eikä ollut edes sulanut. Ihmetteli kyllä eläinlääkärikin, että miten voi vielä olla tikki olemassa, kun hän muisteli, että tapauksesta on jo pari kuukautta ja tikkien pitäisi sulaa 4-6 viikossa. Oikein el.lääkäri muistin. Nyt on mennyt jo 8 viikkoa, kun koko härdellihän alkoi 9.6. yöllä, jolloin tikit laitettiin...

Nyt taas seurataan tilannetta ja jatketaan kosteustippojen laittoa. Toivottavasti tämä nyt oikeasti oli tässä!!!  Tikin poiston jälkeen ei silmä ole enää onneksi rähminyt eli siltä osin se nyt taisi rauhoittua. *koputtaa puuta*

"The Tikki"

Mutta kyllä sai taas Nokista olla ylpeä. Niin reippaasti ja hienosti antoi lopulta ottaa sen tikin pois, vaikka vähän koskikin. Ilmeisesti juuri tuosta kuvasta näkyvästä "koukku"osasta jäi jumiin. Mutta mitään jännitystä, pelkoa tms ei jäänyt Nokille, koska makupalat kelpasivat heti toimenpiteen jälkeen (ja sen aikanakin) oikein hyvin. Ainoastaan eläinlääkärin antamat makupalat piti ensin maistella tarkkaan -ne olivat jotain aivan uutta Nokille.. Tosin ensimmäinen niistä maisteltiin ja toinen meni jo vauhdilla alas.