Viime viikon keskiviikon (29.4.) treeneissä pääsi kirmailemaan ihan tosissaan! Jos edellisviikon treeneissä joutui juoksemaan ja kovaa, niin ei tosiaan tälläkään kerralla yhtään helpommalla päästy. Noks oli intoa (ja vauhtia) täynnä, mutta kyllä emäntä myös otti ja painelsi niin kovaa kuin kintuistaan lähti! Ja hei! Nyt tosiaan kintut toimivat! Ei ollut yhtään havaittavissa edellisviikon väsymystä jaloissa, vaan juoksu tuntui todellakin helpolle. Ja suurin testi juoksunopeuden suhteen oli suora nroilta 26-30. JOS ehti ennen koiraa pujottelulle näyttämään oikeaa suuntaa, sai olla todellakin tyytyväinen. Ja emäntähän ehti! Tosin kyllä Nokikin osasi todella hienosti mennä oikeasta välistä pujottelulle sisään. Suurin ongelma radalla oikeastaan oli A-esteelle (nro 23) meno. Ensimmäisellä kerralla Noks meni putkeen, meni vielä toisenkin kerran ja pyrki vielä kolmannellakin... Mutta kolmannella kerralla emäntä itse seisoi jo putken suun edessä, joten tulos oli vain se, että Nokin kuononpää yritti tunkea jalkojen välistä... Tarkoitus oli siis, että A-este otetaan vasemmalta puolen, jotta saa helposti lähetettyä koiran putkeen ja koiran pitää luottaa siihen, että se putki oikeasti on siellä! Kyllähän se sitten lopulta onnistui ja hyvin.

Liekö tämän kertaisiin innokkaisiin kirmailuihin vaikutti se, että tiedossa oli tarjolla olevat munkit ja simat sivupöydällä, kun treenit oli ohi (emäntä päätti vasta treenien jälkeen ne ottaa), joten se varmaan siivitti emännän jalkoja toimimaan entistä nopeammin ja kepeämmin?