Välillä vähän muutakin kuin vain treenitekstiä toisensa perään

Nokihan on kiihkoilija. Ja tuholainen  Ja emäntä on etsinyt ratkaisua näihin molempiin. Kiihkoilu näkyy Nokilla varsinkin hihnalenkeillä, kun toinen, tuntematon, koira tulee vastaan. Silloin, kuten Nokin lempinimi "Kiljukaula" jo kertookin, alkaa hirveä kiljuminen ja äänen pitäminen hihnassa ja parhaimmillaan kiskotaan niin, että kuljetaan takajaloilla... Ei pahuuttaan, vaan kovaa haluaan päästä vain sen toisen luokse. Ja emäntä ei periaatteessa sitä salli, sallitaan vain luvan kanssa. Piste. Tätä ollaan työstetty oikeastaan siitä saakka, kun Noks emännälle tuli pysyvästi. Mennyt pentukurssi oli hyväksi -Noks rauhoittui siellä jo muiden koirien seurassa,  mutta sisätilan harjoitukset eivät ole verrattavissa ulkona tapahtuviin... 

Nyt *ja samalla koputetaan kovasti puuta* on tilanne jo sellainen, että voisi sanoa joka toisen, tai mahdollisesti jo joka kolmannen, koiraohituksen menevän jo nätisti. Ilman kiihkoiluja. Mutta tässäkin on se ongelma, että jos Ilo erehtyy edes vähän ääntä päästämään, vaikka vain pieni "pöh", niin enempää ei tarvita, kun Noks jo omansa aloittaa.  Gami on aina hiljaa (ellei todella tuttu tule vastaan, silloin kyllä kaikki möykkää). Ja jos Noks on vähän pidemmällä hihnalla, niin silloin syttyy helpommin kiihkoilemaan. Emäntä onkin nyt pyrkinyt joka lenkillä, kun kaikki ovat yhtä aikaa matkassa mukana, pitämään Ilon hiljaisena sekä Nokin tiukasti vieressään, kun joku koira tulee vastaan. Aina tosin tuo ei ole onnistunut, mutta harjoitellaan vielä   Ilolle onneksi yleensä riittää se, että sille vain sanoo "suu kiinni" ja mahdollisesti nappasee samalla hihnasta. Samaa tosin on emäntä nyt käyttänyt jo Nokillekin, kun kaikki muut keinot on jo käyty läpi ja niistä haettu pohjaa tälle touhulle (namitukset, naksutukset, huomaamattomuus jne... ).  Mutta oikeasti, töitä tämä edelleen teettää ja paljon! Se niin helposti lähtee taas entiselleen palautumaan, jos ei tomerana osaa/ehdi emäntä olla. Ja agihalli on sitten asia erikseen -siellä ei osata käyttäytyä, vaan todellakin kiihkoillaan, isolla K:lla   Mutta tästäkin tietää vain sen, että se on Nokin mielestä aivan HuippuJuttu päästä sinne ja treenaamaan.

Tuhoaminen? Juuh... Välillä Noks yllättää. Emäntähän on nyt antanut Nokin olla ihan rauhassa omassa huoneessaan työpäivän ajan ts. tuhotkoon vuodesohvan loppuun jos niin mielii. On vain tietsikkapöytä ja hylly rajattu koiraverkon avulla ulottumattomiin, mutta muutoin ko huoneessa on Nokilla vapaat oltavat. Lapsiportti korotuksineen pitää vielä koiruuden huoneessaan ilman, että pääsee muualle huoneistoon. Vuodesohvahan on kärsinyt ja paljon, mutta senkin suhteen on nyt ollut jo hienoista rauhoittumista  On saattanut välillä mennä parikin päivää, ettei Noks ole siihen pahemmin koskenut ja sitten taas parina seuraavana on pistänyt mullin mallin  Mutta ei kuitenkaan enää niin systemaattista tuhoamista kuin alkujaan. Mutta tietty pitää taas koputtaa puuta ja kovasti... Ei voi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eikä saa iloita ennen aikojaan.