Viikonloppureissu 30.11.-1.12. Jyväskylään kisojen merkeissä. Hotelliyöpymistä ja hyvää seuraa seurakavereiden kanssa. Aivan kuin lomamatka! Ajokeli suosi Jyväskylään mennessä, mutta takaisin tullessa aiheutti jo ongelmia...

Lauantaina oli molemmilla radoilla tuomarina Anne Huittinen. Kisat aloitettiin hyppyradalla, joka meni varsinaiseksi säheltämiseksi. Noks ei osunut oikeaan väliin pujottelulle, vaan meni sisään toisesta välistä ja muutoinkin parin esteen kohdalla etsittiin sitä estettä turhan pyörimisen kanssa, joten lopputulos oli hylätty kolmen kiellon johdosta... Ei vain pakka pysynyt kasassa. Toinen rata oli agilityrata ja siellä Noks otti kontaktit todella hyvin, mutta oli nyt tällä kertaa pirun herkkä emännän ohjaukselle, joten pienen pieni käden heilautus aiheutti sen, että Noks hypylle mentäessä tulkitsi käden liikkeen käskyksi kiertää esteen taakse ja kas, hyppy suoritettiin väärin päin... Joten hylätty.

Jep, jep. Emäntää "vähän" ärsytti, kun ei nyt oikein luonnistunutkaan, mutta onneksi seurakavereiden menestys oli todella hienoa! Pitkän jäähdyttelylenkin jälkeen suunnistettiin kohti hotellia ja valmistauduimme illaksi menemään ravintolaan syömään. Ennen ravintolaan lähtöä, emäntä vielä käväisi hotellin aulassa ja sillä välin oli yksi ahne paskiainen kaivanut lattialla olevasta laukusta neljä Dentastixiä ja mässyttänyt ne naamaansa! Vain tyhjä, revitty pussi löytyi lattialta... Toisaalta emännän oma moka, kun ei muistanut, että nykyään porukkaan kuuluu myös varsin ahne ja hävytön koiruus: Noks. Muistaapahan jatkossa nostaa ruokalaukun sen verran korkealle tai laittaa kaappiin oven taakse, jotta koiruus ei siihen pääse käsiksi.

Sunnuntaina oli taas tarjolla kaksi rataa, ensin agility ja sitten hyppy. Tuomarina tällöin Anne Savioja. Yö oli tullut nukuttua hyvin ja pitkät yöunet takana sekä emännällä, että koiruudella, joten meno jatkui ensimmäisellä radalla samanlaisena kuin lauantaina. Emäntä tosin oli ottanut käskyttävämmän ohjauksen käyttöön ja paremminkin kyllä menikin, mutta A-esteeltä alastulo oli niin hävytön, että emäntä otti ko esteen uusiksi. Joten hylätty. Hyppäsi nimittäin niin törkeästi kontaktin rajalta suoraan sivulle, että sitä ei emäntä salli! Joten este uusiksi ja kontakti täydellisesti. Ja suorinta tietä radalta pois...Tällä kertaa ei koiruus saanut palkkaansa vinkupallon muodossa, vaan joutui suht nopeasti autoon Gamin seuraksi.

Hyppyradalle mentäessä oli Noks jo valmiiksi kuuliaisempi ja emäntä jatkoi tiukkaa käskytyslinjaansa. Pujottelulle mentäessä tuli söhellystä, kun Noks ei jostain syystä tajunnut suuntaa minne pitää mennä, vaan pyörähti siinä emännältä suuntaa kyselemään. Loppurata menikin sitten jo sujuvammin, mutta oikeasti emännän omat valssit ja käännökset olisivat voineet olla vielä aikaisemmin tehtyjä, nyt vähän myöhässä Nokin vauhtiin verrattuna. Radan jälkeen kyselyä seurakavereille, että miten kävi pujottelun kanssa? Tuliko kielto? Ei noussut tuomarin käsi ylös, kun ei oltu vielä ehditty pujottelulle asti siinä vaiheessa... Eli se oli nolla! Seuraavaksi joutuikin sitten jännittämään, että riittääkö sijoitus? Riitti! Sijoitus oli 3. ja SERT napsahti!!! Joten jatkossa Noks nähdään kisaamassa 3-luokassa! Viikonlopun pelastus kisojen suhteen ja tämän kisakauden tavoite tuli saavutettua. Nyt voi ottaa löysin rantein kisojen suhteen, se luvataan. Ja koutseilla ja treenikavereilla on lupa potkaista persuuksille emäntää, jos nyrpeää naamaa alkaa kisoissa näkymään.

Ja se söhellysrata:

Pitkä jäähdyttelylenkki ja kotimatka alkakoon... Josta tulikin mielenkiintoinen. Keli oli todellakin huono, kun lumi pöllysi varsin hyvin, eikä pahemmin tehnyt mieli kokeilla liukkauden astetta, saati lähteä jonosta pois. Tähän tuli lopulta sitten muutos, kun matka tyssäsi Suonenjoen jälkeen auton keittäessä ja huutaessa varoitusvaloaan. Onneksi suht heti tuli bussipysäkki vastaan ja siihen jäätiin... Tien varteen ei tuossa kelissä olisi voinut mitenkään jäädä tuiskuavan lumen ja mutkaisen tien johdosta. Siinä emäntä sitten jo soittelemaan veljelleen, että mitäs nyt? Erehtyi vähän aukaisemaan vielä jäähdyttimen korkkiakin (kun tuli käsky katsoa, onko nestettä, mutta ei ohjeistettu odottamaan jäähtymistä... ), joten nesteethän sieltä sitten pihalle korkin kautta tuli. Jei!!! Onneksi ne meni suoraan maahan, kun korkkia ei tosiaan ehtinyt kuin ehkä puoli senttiä kääntämään purkauksen alkaessa... Autossahan ei tietty ollut tällä reissulla jäähdytinnestettä mukana saati vettä...Onneksi yksi emännän seurakavereista asui Suonenjoella. Onneksi emännältä löytyi hänen puh.numeronsa. Onneksi hän oli kotonaan. Onneksi hänellä oli aikaa tulla apuun ja onneksi hänellä yleensä oli jo valmiiksi jäähdytinnestettä varastossa, joten Uljas Prinssi saapui autollaan auttamaan. Lopulta emäntä oli kotonaan koirinensa reilun tunnin myöhässä alkuperäisestä ajasta, mutta turvallisesti päästiin kotia ja auto ei ollut ottanut itseensä keittämisestä, vaan vaikuttaa kunnossa olevalta. Auton keittämisen aiheutti yksinkertaisesti vain se, että pöllyävä lumi oli tukkinut edestä kaikki ilmareiät...