Mennyt viikonloppu oli niin agility-täytteinen, että nyt ei yksinkertaisesti emäntä enää meinaa kaikkea muistaa! Mutta katsellaan, mitä kaikkea mieleen tulee...

Jokers-treenit

Lauantaina oli perinteiset ACEn treenit molempien koiruuksien kanssa, koutsaajana tällä kertaa Tiia. Alkuun katsottiin vain ensimmäisen 7 esteen verran, että mikä on parhain ohjaustyyli kullekin koirakolle nroilta 3-5. Vaihtoehtona oli joko viedä vasemmalta puolen esteet 3 ja 4 ja tehdä siellä välissä sylkkäri (jota keskiviikkona harjoiteltiin kakaran kanssa) tai viedä kyseisten esteiden oikealta puolen, jolloin lähetettiin koira 4.esteelle ja tiukka käännös putkeen. Kakaralla oli intoa taas mukana, mutta tällä kertaa ei yksinkertaisesti enää keskiviikkona treenatut sylikäännökset onnistuneet, joten katsoimme kakaralle sopivammaksi tuon lähettämisen ja tiukan käännöksen, tosin samalla tyylillä mentiin myös Gaminkin kanssa, vaikka sylkkärit heikäläisellä onnistuvatkin. On vain varmempaa tuolla tavalla... Tämä 7 esteen osuus sujui muutoin molemmilla oikein hyvin ja Gamikin oli vielä tässä vaiheessa innokkaana mukana.

Toisella kierrokselle tehtiinkin koko rata ja targetit kontakteilla, molemmilla. Kakaralle oli ihmetystä aiheuttavaa A-esteeltä pujottelulle meno varsinkin, kun emäntä leikkasi siellä takana. Mutta kun emäntä muisti käskyä pitää yllä ja kertoa koiralle, että kaikesta huolimatta mennään eteenpäin ja pujotellaan, onnistui tämäkin oikein hienosti! Kakaralla oli kyllä kivasti vauhtia ja intoa koko radan ajan! Ja puomillekin maltettiin pysähtyä targetien kohdalle

Toisella treenikierroksella oli Gamilta jo hävinnyt motivaatio ts. hidasteli ja sillä kertaa otettiinkin palkkausta tiheästi ja eri kohdissa. Otettiin alkuhärdelliä (1-7) palkkauksen kera. Seuraavaa pätkää palkkauksen kera. Putkesta puomille menoa palkkauksen kera ja haettiin sitten vielä vauhtia lisää putkesta putkeen (jolloin tosin koiruus painu puomille ekalla kertaa... ) Kontakteilla oli Gamillakin targetit, mutta alkuun ne makupalat otti ja jäi sinne. Lopulta kuitenkin alkoi jo niitä napsimaan, kun kunnolla näytti, että "Hei! tuossa olis tuollainen!" Kesken radan palkkauksessa toinen vinkupalloista oli Tiialla ja toinen emännällä. Ja tietty taas se parempi pallo oli aivan muualla kuin emännällä, ainakin Gamin mielestä Hanakasti oli Tiian perään menossa, mutta hyvin kyllä palkkautui sitten!   (ratapiirros muistin varaisesti piirretty, suuntaa antava!)

Painajaisia...

Sunnuntaina olisin vuorossa ACE Wam Up -epäviralliset kisat, tuomarina Tiia. Tarjolla oli kolme rataa, mutta emäntä osallistui kakaran kanssa kahteen ja Gamin kanssa vain yhteen rataa. Kakaran ensimmäinen rata ACE SNACK oli helpohko (?) rata, jossa oli mukana kontakteista vain A-este, eikä keppejä ollenkaan. Kakaran meno oli sujuvaa ja innokasta ja tuloksena olikin tällä kertaa puhdas eli 0-rata! (kiitos puomin puuttumisen ) ja tällä suorituksellaan kakara voittikin maksikoirakot. Yhteistyö pelasi nyt emännällä ja koiruudella hyvin

Ja sitten siihen painajaiseen eli ACE NIGHTMARE -rataan, jota suoraan mainostettiin "astetta vaativampaan makuun - ota kartta ja kompassi mukaan, ekalle esteelle on viitoitus". Katsotaan, kuka selviää radasta läpi vähimmällä pistemäärällä, hylkäys radalla tuottaa 10 virhepistettä eli oikeata hylkäystä ei tapahdu.

Jep... molempien koirien kanssa tähän... Kieltämättä heti rataantutustumisvaiheessa tuo rata tuntui täysin painajaiselle! 40 estettä, joista yksi sarja! Eli kaikkinensa 42 estettä koiralle suoritettavana... Pari ensimmäistä kierrosta tutustuessaan rataan, oli emännällä yksinkertaisesti esteet hukassa. Ei noita voi muistaa!!! Sitten yksinkertaisesti vain aivot kasaan ja keskittyminen käyntiin... Ja lopulta se rata oli emännän nupissa ja pysyi siellä, ei tullut unohduksia kesken kaiken Emäntä vähän pähkäili kakaran kanssa, että mitenhän tuo tulee onnistumaan? Riittääkö into? Kestääkö kunto? Ja kestääkö yleensä emännällä kunto, kun ensin meni Gamin kanssa, sitten yksi koira välissä ja sitten kakaran kanssa...? Voimme heti näin alussa jo tunnustaa, että emännän ja koirien kunto kesti!

Gamilla ei ollut motivaatiota, tuntui tahmealle jo heti alusta. Loppua kohden kyllä onneksi jo hivenen piristyi, mutta ollaan oikeasti Gamilta parempaakin nykyään nähty. Liekö sitten selkä/lantio taas jumissa ja kipeä? Vai alkaako jo lämmin keli vaikuttamaan noin paljon, että Gamilta häviää menohalut? Rata saatiin kuitenkin läpi suoritettua. Parissa kohtaa tuli Gamille hylkäys - kiitos emännän ohjausvirheiden - ja puomin kontakti loikittiin reippaasti yli. Tällä radallahan hylkäys siis tuotti 10 virhepistettä, joten Gamille loppusaldona oli 25 virhepistettä. Gami sijoittui tällä tulokselle kyseisellä painajaisradalla toiseksi, joten voisi sanoa, että juuri nenän edestä meni INOV-treenikengät, jotka olivat voittajalle palkintona. Mutta onnittelut Emilialle ja shelam Tuiskulle voitosta! (15vp) Sekä niistä uusista kengistä

Kakaran kanssa radalle, ensin emännälle vain hivenen tankkausta mehun muodossa... Turha oli emännällä pelko, että kakaralla kunto ja into loppuisi kesken Siellä rälläteltiin menemään, milloin oikealle esteelle milloin väärälle, joten kakaralle tuli "vähän" ylimääräistäkin mukaan. Hylättyäkin meidät tuli juurikin noiden väärille esteille menemisen johdosta. Ensimmäisellä kerralla puomin kontakti loikittiin reippaasti yli, mutta toisella kerralla emäntä sai kakaran hiljentämään ja ottamaan sen kontaktin! JES! Oikeasti. Kakaran rata oli ihan sujuvaa, jos vain emäntä olisi itse ollut välillä kunnolla kuulolla ja ohjaamassa. Intoa ei todellakaan puuttunut toiselta Loppusaldona kakaralla oli 70 virhepistettä... Mutta sitäkin mukavampi rata!

Alla olevassa ratapiirroksessa mustat numerot ovat Snack-radan ja valkoiset, neliönmalliset Nightmare...