Vihdoinkin sattui dobon jatkokurssin alkaminen sopimaan emännän aikatauluihin, joten sinnehän sitä sitten taas Nokin kanssa suunnattiin. Eli nyt käydään (taas) maanantaisin doboa treenailemassa lokakuun puoleen väliin saakka (5krt), järjestäjänä Houndy Koirapalvelut (Anita Pesola). Tälle kurssille ei onneksi nyt tarvitse omaa palloa raahata mukana, joten siinä suhteessa pääsee helpolla.

Turha varmaan sanoa, että Noks taas tykkäsi? Varsinkin, kun tietää, että pieniä nakin paloja on jaossa treenien yhteydessä... Sellaisia nopeasti kurkusta alas sujahtavia. Ellei Noks taas tapansa mukaan jemmaa niitä nieluunsa ja vain haukun ääni ja mahdollisesti suusta ulos lentävä nakin pala paljastavat jemmaamisen. Tätähän Noks on koko pienen ikänsä harrastanut... Yleensä vain haukkumisen äänen muuttuminen paljastaa sen, että nakin palanen on nielussa jemmassa, muutoin touhotus jatkuu samanlaisena. Kun ei ole malttanut sitä syödä loppuun. Ehkä.

Tällä kertaa ei kovin paljoa tehty töitä isolla pallolla, vaan noin puolet pienemmällä sekä tasapainotyynyillä. Mutta oli näköjään pieni pallo miten pieni tahansa, Noks kyllä kipusi senkin päälle seisomaan. Tasapainotyynyillä pyrittiin pitämään koiran etujalat tyynyllä ja muutoin koiran piti kiertää tyynyä ympäri, jolloin takajalat joutuisivat askeltamaan ristiin. Juu, ei osattu... Kuten myös peruuttaminen emännän ympäri oli todellakin hakusessa! Pienemmän pallon päällä koiruus joutui tekemään punnerruksia eli etujalat olivat pallon päällä, mutta takajalat maassa. Ja sen jälkeen koiruuden piti mennä maahan. Ilmeisesti tarkoitus olisi ollut, että koiruus olisi mennyt maahan vain etuosallaan eli kyynäreihin asti mennyt maahan pallon päällä, mutta takajalat olisivat edelleen suorana. Mutta Noks otti samalla itselleen jumpan myös takaosalle eli meni tosiaan maahan myös takaosallaan. Tällöinhän heikä joutui paljon enemmän ponnistamaan takaosallaan, kun siirtyi takaisin seisoma-asentoon. Pienellä pallolla tehtiin myös selän + niskan venytystä, jolloin koiruus istuu pallon päällä, mutta etujalat ovat maassa. Ja sitten vain kurkotusta sinne maata kohti etujalkojen väliin... Isolla pallolla ei tehty muuta kuin, että koiruus joutui kiertämään itseään ympäri, rauhallisesti. Eli tämähän oli todellakin Nokille tuttua. Vähän, siis todella vähän, hankaloitti asiaa se, kun iso pallo oli vähän pienempi kuin meidän normaali pallo, mutta eihän se Nokia haitannut, vaan tarkemmin ja rauhallisemmin vain teki kierähtämiset. Ja tottakai sekä tunnin alussa, että lopussa oli ne normaalit venytykset ja verryttelyt koiruudelle.
Ja kyllähän emäntäkin joutui töitä tekemään samoilla välineillä mitä Nokikin. Ja kauhulla mietti, miltä lihaksissa seuraavana päivänä tuntuu... ? Oli tasapainoilua tyynyillä, lankutusta pienellä pallolla ja vatsalihaksia isolla pallolla... Mutta hyvin emäntäkin selvisi!  Ja kivaa taas oli, molempien mielestä.