Maanantain treeneissä pisteli kakara kyllä töppöstä toisen eteen varsin reipasta tahtia niin, että ensimmäisen ratasuorituksen jälkeen emäntä sai oman aikansa vedellä henkeä   Okei, ratakin oli pitkä: 40 estettä! Radassa oli yhdistettynä kaksi agilityn SM-kisojen rataa ja kunnialla näköjään siitä selvittiin kakaran kanssa.

Ensimmäisellä kierroksella siis rata suoriltaan läpi alusta loppuun, jonka jälkeen muutamaan otteeseen kellotettiin aikaa pariin kohtaan, että mikä ohjaustapa on kakaralle nopein? Heti alussa näköjään kannattaa lähteä yhtä aikaa kakaran kanssa -se on todistettavasti nopeampi tapa kuin, että jättäisi kolmen esteen taakse.  Kuten myös ns. päällejuoksut olivat kakaran kanssa toimivampia ja nopeampia kuin esim. pakkovalssin teko ko. kohdassa. Tosin päällejuoksu on emännälle itselleenkin helpompi ja luontevampi...

Taukoa yhden maksikoiran verran ja sen jälkeen rata läpi kisanomaisesti alusta loppuun. Muutoin hyvä, mutta emäntä ehti yhdessä vaiheessa katsoa edessään olevaa esteen numeroa ja oli jo omasta mielestään menossa aivan väärälle esteelle. Ei ollut. Kyseinen numero kuului aivan toiselle radalle  . Noh, nollalla rata läpi lukuunottamatta tuota pientä tuumaustaukoa emännällä   (jossa todistettavasti ei mennyt kauaa...) Videotakin tuli radoista otettua (kiitos Reetta!), mutta ne ovat edelleen puhelimessa... Siirtynee jossain vaiheessa koneelle ja tulee tänne blogiin.