Eilinen aamupäivä vietettiin ACE:n treeneissä molempien koiruuksien kanssa. Innolla odotimme ryhmämme kanssa treenejä, mutta pienoinen pettymys tulikin siinä vaiheessa, kun huomasimme paikalle saavuttuamme ettei meillä olekaan se kouluttaja, jonka piti siellä olla... Vaihdoksesta ei ilmoitettu. Mutta kaikesta huolimatta tuuraaja veti kyllä oikein hyvät treenit, mutta emännän oma asennoituminen treeneihin jäi jonnekin sinne ulos auton luokse...

Treenirata oli kuulemma se ns. helpompi kahdesta eri vaihtoehdosta. Okei. Gamin tasoiselle koiralle (3-luokkalainen)  varsin passeli, mutta kakaralle... Jep. Lisää emännän aivoihin ärsytystä ja mietti jo, että onko edes mitään järkeä osallistua koko treeniin kakaran kanssa, kun vaikuttaa jo heti alusta vaikealle? Osallistuttiin kuitenkin, mutta tottakai helpottaa sitten piti matkan varrella.

Gamin kanssa aloitettiin. Alkuun Gamilla oli intoa ja ns.moottori käynnissä. Siinä vaiheessa, kun koira oli pakko jättää kolmen esteen päähän odottamaan lähtölupaa, jotta treenin saisi tehtyä niin kuin kouluttaja sanoi, hävisi sitten sekin moottori. Käynnistysvaikeuksia oli taas havaittavissa, joten moottoria piti alkaa käynnistelemään juoksuttamalla koiruutta putkesta toiseen ja tsemppaamalla. Kyllähän se moottori siinä vaiheessa onneksi taas käynnistyi ja Gamille tuli into takaisin. Jaksoi sitten odottaa suht innokkaasti sen alun jättämiset, mutta meinasi taas hyytyä kesken pelin. Ja hyytyikin. Ja eikun vain alusta uudestaan ja taas sitä moottoria etsimään. Aikamme tahmottua radan alkuosiossa, saimme sen vihdoin ja viimein hyvin toimimaan, mutta sitten puolessa välissä pujottelulle mennessä tuli taas stoppi. Gami meni väärästä välistä (90 asteen kulmasta sisäänmeno väärältä puolen), joten emäntä erehtyi siinä sitten sanomaan "hei...". Hanskat tiskiin... Ja taas tahmottiin ja etsittiin moottoria ja saatiin se käyntiin ja saatiin jopa räpellettyä rata loppuunkin. Tässä vaiheessa alkoi jo Gamin moottori kunnolla käynnistymään, joten heti perään koko rata uusiksi ja se onnistuikin yllättävän hyvin!   Vähän myöhemmin radan uusintakierroksella Gami toimi todella hyvin ja innokkaasti, joten emäntä oli siinä vaiheessa enemmän kuin tyytyväinen ja päätti, että se treeni oli riittävä Gamille. Enempää emme tehneet, vaikka olisi ollut mahdollista. Jäi vain tuosta sen verran hyvä fiilis, että miksi pilaamaan?  

Kakaran kanssa heti alkuun oli vaadittava välimatka liikaa: kutsun saatuaan kolmen esteen takaa, otti ja kiersi aina ensimmäisen esteen ja juoksi loppujen ohi. Tästäpä sitten kertaamaan kutsumista vain parin esteen takaa palkan kera. Okei. Kuntoon tuli ja homma jatkui. Paitsi, että ei. Tämä kolmas este oli maxi-rengas ja eihän kakara sitä osaa suorittaa kesken radan, vaan aina meni välistä. Ja eikun kertailemaan rengasta yksinään pari kertaa ja sen jälkeen rata jatkettiin loppuun niin, että rengas olikin se ensimmäinen este. Räpellettyä tuli rata pujottelulle asti jollain tapaa. Pujottelulla yksinkertaisesti töksähti, kun eihän kakara osaa vielä väärältä puolen 90 asteen kulmassa lähestyä pujottelua ja itsenäisesti hakea sitä oikeaa väliä! Pujottelun sisäänmenoja kertaamaan... Radan loppuosa onnistui sitten jo jotenkuten söhellettyä maaliin asti. Uusintakierros heti perään aloittaen renkaalta ja kierros menikin paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, aina sinne pujottelulle asti. Se oli pakko helpottaa kakaralle niin, että lähestyttiin sitä suoraan.  Vähän myöhemmin uusintakierroksella kakaralle pudotettiin rimoja alemmaksi (40cm), kun ne ensimmäisellä kerralla taisi olla 50cm:ssä? Ei voi muistaa.... Myöskin rengas käännettiin matalammaksi, joten pystyimme ottamaan uusintakierroksen ihan alusta. Emäntä tosin aloitti alun niin, että otti kakaran vastaan renkaan luota eli ei aivan niin kaukaa kuin olisi pitänyt. Kakara toimi hyvin!  Tietty pujottelu tuotti tälläkin kerralla ongelmia, mutta oikeasti tuo kakara meni aivan yllättävän hyvin. Mitä siitä, että emäntä tunki (nyt opittuaan) joka helskutin paikkaan jaakotuksia, kun olisi periaatteessa ainakin osaan pitänyt tehdä ennakoivat valssit... Ja emäntä oli lopulta päänuppinsa kanssa sekaisin ennen viimeistä estettä.  Kakara meni sinne minne käskettiin ja tuli huomattua, että heikäläinenkin on sitten jaakotukset ainakin tällä kertaa oppinut. Eli varsin positiivinen yllätys oli emännälle, että kakara suoriutui yllättävän hyvin siitä radasta, vaikka alkuun epätoivo emännälle iskikin. Pujottelua on meidän pakko treenata nyt vähän joka suunnasta ja jos sen maxirenkaankin saisi kunnolla kakaralle jakeluun... ?

Gamistakin oli kiva huomata se, että jos ja kun sille saa kunnolla sen moottorin käyntiin, niin silloin kyllä onnistuu hyvin jaakotukset ym "hienoudet", eikä välttämättä tarvitse aina vääntään niitä valsseja tai sokkareita.

(ratapiirros lisätään tähän loppuun, jos me sen joskus saamme... )