Jos ei SM-kisoista muuta tullut, niin ainakin hyvää kokemusta ja tietoisuutta koiruuden mielenliikkeistä!

Perjantaina 12 pvä oltiin jo ajoissa kisapaikalla ja tutustuttiin vähän ympäristöön, sekä hälinään ja siihen mielettömään koira- ja ihmismäärään. Kisarata tulikin olemaan aika lähellä parkkipaikkaa, joten molemmat koiruudet saivat illan viettää autossa, vaikka telttakin oli edustamamme seuran puolesta laitettu pystyyn ja emäntä köijjäsi sinne jo koiruuksien häkit. Mutta lyhyempi matka oli tosiaan autosta mennä radalle, kuin hakea koiruus teltalta.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, nämä olivat ns "lämmittelykisoja" ennen varsinaisia SM:ä. Tuomarina tällä hyppyradalla oli Seppo Savikko ja me saatiin "kunnia" avata nämä skabat eli suomennettua, lähdimme maksien ensimmäisinä... Noh, eipähän siinä ehtinyt jännittämään ja nopeasti olisi kisa ohi. Ei sen puoleen, emännällä ei ole tapana jännittää kisoja, ei edes näitä isompia. Radalla tuli yksi rima alas, liekö liian tiukka käännös vai mikä lie? Mutta tuloksena siis 5 vp. Tällä tuloksella sijoituimme sijalle 29, kun koirakoita oli 143! (Nokin etenemä 4,49m/s). Varsin hyvä rata, ei käy kieltäminen. Tuloksia tuolle radalle tuli yleensäkin vain 44kpl, loput hylättyjä...  Tällä radalla oli sitä normaalia meininkiä meillä Nokin kanssa, homma toimi.

Illan toinen rata oli agilityrata ja tällä radalla tuomarina Vesa Sivonen. Oikeasti tälle radalla oli todella paskamaista mennä! Syystä, että kisat olivat todella paljon myöhässä, eikä oikeasti tiennyt, että milloin se rata alkaa? Joten koko ajan pikkaisen varpaillaan sai olla ja sitten tajusikin, ettei ollutkaan tarpeeksi. Jäi vähän lämmittelyt kesken koiruudella... Hyppyradalla Noks taisi ottaa tuntumaa kentän alustaan ja taisi todeta sen hyväksi, koska nyt tällä radalla oli masiinassa enemmän höyryä ja meno sen mukaista. A-esteellä ei kontaktista ollut tietoakaan ja siinä tuntui koiruus tulevan syliin. Puomin kontakti oli HUIPPU!!! Se toimi! Noks hidasti selvästi puomin päällä ja malttoi ottaa alastulokontaktin. Mutta... emäntä sotki ohjauksen puomin jälkeen, joten koiruus meni hypyn väärälle puolelle ja hylätty, kun tietty hyppäsikin sen väärinpäin... Mutta tyytyväinen tosiaan emäntä oli tähän rataan siinä suhteessa, että pari hankalaa kohtaa selvitettiin ja saatiin tuo kontakti otettua.

Lauantaina 13 pvä alkoi varsinaiset SM-kisat ja ne aloitettiin joukkuekisalla. Maksien joukkue-SM radalla oli tuomarina Jan Egil Eide (NOR) ja emäntä koiruuksineen lähti joukkueensa kolmantena. Vettä oli satanut koko aamupäivän, mutta kenttä ei onneksi vaikuttanut liukkaalle (kumirouhetekonurmi), mutta myönnetään, että emäntää vähän hirvitti, että entäs jos... ? Sen siitä saa, kun saa kuulla mahdollisesta polviongelmasta koirallaan ja pelkää, että jos se liukastuu ja peli on sitten menetetty...  Ei kiva. Noh, kuitenkin... Ei oikein tämän joukkuekisa mennyt ihan putkeen. Tai meni putkeen, mutta väärässä vaiheessa. Joukkueen ensimmäinen koirakko oli tehnyt jo hylätyn, joten toiveena tietty, että oltaisiin saatu tulos Nokin kanssa, jotta oltaisiin vielä kisassa mukana. Turha toive. Ensin otettiin kepeiltä virhe, mutta sitten... Ei se Noks tullutkaan sinne minne olisi pitänyt, kuten normaalisti olisi toiminut, vaan ampaisi aivan onnessaan putkeen! Rällätteli sinne menemään... Joten hylätty...  Radanhan olisi saanut mennä loppuun asti, mutta emäntä jätti sen kesken (kun oli se pelko persiissä mahdollisesta liukkaudesta... ) ja tuli suorinta tietä A-esteen jälkeen radalta pois. Joten harmillisesti joukkueemme ei sitten saanut tulosta.

Sunnuntaina 14 pvä oli sitten vuorossa yksilökisat ja päivä aloitettiin hyppyradalla, joka oli samalla karsintarata finaaliin. Tuomarina radalla oli Pertti Siimes. Tavoitteena tietty saada puhdas nollarata, jotta pääsisi agilityradalle (finaaliin pääsi joko 50 parasta tai kaikki puhtaan nollan tehneet). Valmistelut oli samanlaiset kuin aikaisemminkin, eikä emäntää tässäkään jännittänyt yhtään. Noks räkytti odotuskarsinassa koko ajan, kun niissä odotellessa ei saanut enää antaa makupaloja, saati lelua, joten purki turhautumistaan räksyttämiseen. Nollarata kariutui sitten heti pujottelulle, kun Noks pariin otteeseen joutui harjoittelemaan, että miten sitä pujoteltiinkaan? Eli koiruus jätti kahteen otteeseen yhden välin pujottelematta... Tuntui olevan kiire eteenpäin ja muutoinkin mahan alus täynnä jalkoja... Rataa päästiin vähän matkaa taas eteenpäin, kunnes Noks ei tullutkaan taas ns "nyrkin mukana" ohjaukseen, joten meni hypyn väärin päin ja hylätty... Jatkettiin kuitenkin vielä seuraavalle esteelle, joka oli okseri. Se meni pieniksi, kun Noks meni sen sekaan... Vielä ehti tehdä yhden hypyn ja tämän jälkeen lähdettiin suorinta tietä radalta pois. Ja emäntä tunnustaa: Suututti aivan niin maan perskeleesti!!! Ei muutoin, mutta kun oli toivonut tämän viikonlopun aikana saavansa tehtyä edes oman tasoisia ratoja, mutta ei...  AINOA hyvä ja meidän tasoinen rata oli perjantain hyppyrata. Sen jälkeen tuntui, että homma valui käsistä. Ei enää normaalia kontaktia koiraan...

Tässä alla vielä kuvapläjäys kyseistä kisoista, kaikki kuvat löytyvät täältä.

Onko ihme, jos tuntuu, että koiruus tulee syliin??? (perjantain hyppyradalta... ) Kuva© -sary-

Aina niin iloinen ilme! Kuva© -sary-

Häntänsä on jonnekin hävittänyt??? Kuva© -sary-

Noks joukkueradalla  Kuva©Taru Vallius

Kuvat Yksilö-SM, hyppyradalta.  Kuva©Taru Vallius

Kommentointia virheellisesti menneeltä pujottelulta... Kuva©Eveliina Kesti

Ja se oli sitten hyppy väärinpäin... Kuva©Taru Vallius

Jos vielä tämä hyppy...  Kuva©Taru Vallius

Ja sitten joutaakin jo radalta pois!  Kuva©Taru Vallius

Laitetaanpas vielä tähän loppuun seisontakuvat, kun pitkästä aikaa saatiin kunnolliset otettua ennen kotiinlähtöä. Molemmissa kuvaajana Nokin kasvattaja, Saara Lehtiniemi.

Mielenkiintoista oli huomata, että aina niin releesti joka paikkaan menevä ja mahdollisesti vielä räksyttävä koiruus, oli aivan päinvastainen, kun joutui odottelemaan "vieraan" ihmisen luona sillä aikaa, kun emäntä kävi rataan tutustumassa. Emännän seurakaverit pitelivät Nokia tosiaan sen aikaa, kun rataantutustuminen oli. Emäntä antoi lempparipallon Nokille mukaan ja kävelyttääkin sai, jos pitelijä itse niin halusi. Noks? Kaikilla kerroilla, kun oli vieraan ihmisen kanssa, Noks oli täysin hiljaa! Ei suostunut lähtemään kävelylle (vain sunnuntaina suostui), lempparipallo pudotettiin suusta maahan ja unohdettiin ja jos tilaisuus oli, vedettiin kentälle päin emännän suuntaan... Mamman poika???