Arki menee omalla painollaan ja suht normaaliin rytmiin ollaan takaisin päästy... Ilon menetys tekee edelleen kipeää, mutta sallittuahan se on, eikö? Aika parantaa haavat pikkuhiljaa... Huomaa vain, että koti on hiljainen, vaikka nämä kaksi muuta edelleen täällä ovatkin. Ilo oli vain se, joka oli aina läsnä ja liki. Jopa sairautensa aikana ja viimeisenä iltanakin Ilo piti rutiineistaan kiinni. Istui tiukasti emännän reittä vasten, kun ruokapöydässä oltiin, joten tuolilta ei päässyt minnekään lähtemään, ennen kuin koiruuden käski edestä pois. Emännän ollessa tietokoneella nukkui jaloissa... Muutoinkin oli aina niin, että missä emäntä, siellä Ilo.

Enää ei vain ole yleisen sekasorron aiheuttajaa, joka pisti kaikki koiruudet höseltämään. Ilo aloitti ja muut jatkoi...Enää ei kuulu pientä pöhinää lenkillä vastaantulijoille, jolloin sai Nokin hölmöilemään mukanaan. Enää ei kukaan vahdi tiukasti ulko-ovelle istuen eteisen matolla, kun emäntä on vastannut puhelimeen ja alkaa laittamaan kahvia tippumaan. Ilo tiesi, että tulee vieraita... Enää ei kukaan nuku jalkojen päällä keittiössä, kun emäntä laittaa koirille ruokaa tai soseuttaa kasviksia, joten yritäpä siitä sitten siirtyä jonnekin... Enää ei kukaan ole kylppärin ovella tarjoamassa limaisia tossuja kera hirveän hösellyksen ja juoksentelun, kun emäntä on saunasta tulossa. Ja paljon muuta! Ilo eli elämänsä varsin kiihkeästi, varsinainen ADHD. Näin jälkikäteen ajatellen, tuntuu kuin Ilo olisi elänyt elämänsä niin, että jokainen päivä olisi se viimeinen...

Ilo oli todellakin ilo, nimensä veroinen pakkaus <3 Toista samanlaista ei tule...

Jälkimainintana vielä... Kun Ilo löytyi menehtyneenä yön jäljiltä, kävivät molemmat porokoiruudet sen siinä vielä omalla tavallaan "hyvästelemässä". Gami herrasmiehen tavoin hillitysti haisteli vähän kuonon päätä ja töppöstä. Noks tutki ja haisteli tarkemmin omalla vuorollaan vähän joka suunnasta. Vuoroja ei näille jaettu, saivat mennä silloin kun halusivat Ilon luo. Kun Ilo oli kääritty viltin sisään ja nostettu toiseen huoneeseen pois keskeltä keittiön mattoa, kävi Gami taas pikaisesti tarkistamassa, mutta Noks jäi tarkistuksensa jälkeen huoneen ovelle vahtimaan, lähelle Iloa.... Myös silloin Noks tarkisti ja seurasi tarkkaan, kun lähdimme viemään Iloa eläinlääkäriin. Kumpikaan koirista ei ole enää sen jälkeen Iloa etsinyt tai kaivannut selvästi. Ne tajusivat, että Ilo ei enää tule.

Ilo lähetettiin avattavaksi, jotta selvyys tälle kaikelle toivottavasti saataisiin...