Jep.

Kakara sitten otti ja aloitti agilityn kisauransa lauantaina 12.pvä Varkaudessa, tuomarina Kati Wala. Mitäpä niistä kahdesta kisasta oikein osaisi sanoa muuta kuin, että pieleen meni oikein kunnolla?! Varsinkin ensimmäinen rata Liikaa kiinnosti lannan haju siellä maneesissa ja kuono kävi koko ajan kohti maata ja muutoinkin tuntui, että kakara oli aivan muissa maailmoissa. Ei mitään keskittymistä mihinkään, vaan suu kävi turhanpäiväisen louskuttamisen merkeissä koko ajan. Ei saanut otetta koiraan, ei ollenkaan. Okei, tunnustetaan, että oli siellä radalla sentään joitain hyviä pätkiäkin, mutta...

Ensimmäisellä radalla emäntä yksinkertaisesti jo luovutti koko touhun kolmannen kiellon jälkeen, kun tuntui, ettei hommasta tule yhtään mitään! Heti lähdössä hevosen lannan hajut vetivät kakaran nenää kohti maata, joten heikäläistä joutui herättelemään. Lähti sitten liikkelle, mutta haaveillen ja liki lönkytellen... Ei sitä normaalia innokkuutta, ei ollenkaan. Puomille hommattiin kielto, kun se olikin kummitus ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa se mentiin reippaasti. Hypylle hommattiin kielto, kun koiruus tulikin emännän perässä (normaalitilanteessa olisi mennyt...) ja heti perään putkelle kielto... Emäntä tosin tässä vaiheessa yritti varmistella kunnolla, että menisi, mutta ohi sitten mentiin. Liekö liian ahdasta tuli putken suulle? Joten tuloksena hylätty. Ja tässä vaiheessa pillin vihellys (hylätyn merkki) pisti jo emännän nupin sekaisin, kun ei ole enää tottunut pillin ääneen kesken radan (3-luokissa yleensä käsimerkeillä näyttävät hylätyn), joten alkoi jo miettimään, että menikö yleensä koko radan väärin?! Oikein oltiin menty, mutta tosiaan kolme kieltoa. Loppurata mentiin hitaasti, mutta varmasti. Muurilla kakara aivan selvästi mietti, että meneekö muurin alaosassa olevasta kolosta läpi, mutta tyytyi onneksi hyppäämään yli Tunnustetaan kyllä, että rataantutustumisen aikana emäntää itseään alkoi jo naurattamaan, kun hän huomasikin jo silloin miettivänsä, että mitä se kakara muurilla yleensä tekee ja arveli sen menevän alhaalta läpi

Ennen toista rataa emäntä toi kakaran sisälle maneesiin jo reippaasti ennen rataantutustumista ja jätti sen kiinni pöytään tutustumisen ajaksi. Alkuun kuului haukuntaa, mutta sitten emäntä huomasi, että kakara rauhoittui ja asettui sinne makaamaan ja piti suunsa kiinni. Radalle lähdettiin tällä kertaa heti alusta yhtä matkaa, joten saatiin vähän vauhtia paremmin, eikä ollut enää mahdollisuutta pistää kuonoaan maahan hajuihin kiinni. Hivenen sujuvammin meni tämä rata, mutta nyt hommattiin keinulle kielto (ei ollut ekalla radalla). Se nyt otti ja jänskätti... Tosin jäi sitten vähäksi aikaa ns. asumaan keinulle, kun siellä alastulokontaktilla oli jokin mielenkiintoinen haju, joten se piti tutkia tarkkaan Myöskin pari rimaa tuli alas, mutta muutoin kyllä kulki jo varmemmin. Tuloksena 15 ratavirhettä ja yliaikaa 3,13s eli yht. 18,13 vp. Sinänsä pitää olla tyytyväinen, että tulos saatiin (sij. 6), kun vain kuusi koirakkoa sai tuloksen ja 18 hylätyn... Videolta kyllä huomasi, että oikeasti nuo maksihypyt (rimat 60cm:ssä) olivat kakaralle vaikeita! Pehmyt alusta, rimat korkealla ja varsin pieni maksikoiruus. Ei hyvä yhdistelmä

Mutta niitä hyviä asioita yritetään nyt etsiä Viimeaikaisin murheen kryynimme, rengas, mentiin molemmilla radoilla heti oikein! Ei mitään empimistä! Pujottelu oli varsin hieno ja varma muutoinkin. Kontaktit otti kunnolla jokaisella kontaktiesteellä. Ja jälkimmäisellä radalla oli jo keskittymistä havaittavissa ja pyrki kyllä tekemään töitä kovastikin. Noh, kokemusta lisää, niin eiköhän se sitten siitä...

Ilon toinen rata, joka meneekin yllättävän sujuvasti, vaikka ei siltä tuntunut. Alkuun piti vain varmistella neljä ensimmäistä hyppyä, että todellakin hyppää. Luottamus koiran osaamiseen tuli pujottelulla ja sen jälkeen ohjauskin muuttui...

Turvallista rutiinia

Pitkä oli tällä kertaa odottavan aika, todellakin! Reilu pari tuntia, vai liekö kolme, piti miettiä, että miten sitä aikaansa kuluttaa kisapaikalla? Kisoja seuratessahan se meni, syödessä ja koiruuksien kanssa lenkillä... Ja sitten päästiin itse asiaan Gamin kanssa   Gamin radoilla oli tuomarina Rauno Virta ja täytyypä sanoa, että olipas erikoiset alut radoissa, mutta radat olivat oikeasti kivoja!  Jonkun kokemattomamman koiran kanssa ei kyllä olisi voinut ainakaan ensimmäisen radan alkua ottaa niin kuin emäntä sen nyt otti (tähän on pakko laittaa Gamin radoista myöhemmin linkit!) Luottavaisin mielin emäntä kyllä pystyi nyt jättämään Gamin ensimmäisen hypyn taakse odottamaan ja itse kävellä pitkälle putken toiseen päähän (suora, pitkä putki meni puomin alta) ottamaan koiraa vastaan. Ja sieltä vasta lähtökäsky... Ja sitten tuli emännälle moka. Aivan liian aikaiseen lähti etenemään hypyn takaakierron kohdalla, joten Gami tulikin perässä. Korjaus ja havaittavissa, että Gami veti herneet nenäänsä   Hirveä tsemppaus päälle ja loppua kohden alkoi taas koiruuskin piristymään ja homma toimi aivan hienosti!   Puomin alastulolla emäntä ei ollut ihan varma, että tuliko virhe vai ei, mutta arveli ettei sillä ole mitään väliä, kun kolmoshypyllä se virhe kuitenkin jo tuli... Yllätys oliskin sitten melkoinen, kun yhtään virhettä ei radalta ollut tullutkaan!   Ei kieltoa, eikä kontaktivirhettä, mutta... siinä korjauksessa meni sen verran aikaa, että menetettiin rehellinen nollatulos, yliaikaa 2.79s. (ja tottakai emäntä tuon tarkisti videolta ja totesi, että alle ihanneajan oltaisiin päästy ilman tuota... )

Toinenkin Rauno Virran rata alkoi yhtä mielenkiintoisesti kuin ensimmäinen, nyt rehellisesti radan puolelta   Ihana, että saa kentän laidalta hyviä neuvoja, miten kannattaa jokin kohta radasta ottaa ja miksi? Ja saatujen neuvojen mukaan sitten toimittiin heti ensimmäisestä esteestä lähtien. Gami toimi taas oikein hyvin ja oli innokas, jopa niin innokas, että puomin kontakti loikittiin tällä kertaa yli! (liekö auttaisi, jos emäntä muistaisi itse pysähtyä odottamaan... Tod.näk. ). Piti taas todeta, että on aivan mahtava ohjata koiraa, joka on varma ja osaa homman! (noh, jos ei oteta huomioon tuota kontaktia  ). Radalta siis 5vp puomin kontaktilta, mutta varsinkin emännälle oli suuri ilonaihe se, että päästiin selvästi alle ihanneajan: -3,85s.! Se on niin harvinaista herkkua, ettei voi uskoakaan...

Loppujen lopuksi varsin kiva päivä, kiitos Gamin