...matkasi kakara emännän jäädessä taas kotia. Jo yleensäkin kakaran saaminen kasvattajan luokse Jyväskylään meinasi tuottaa ongelmia, kun emännän omat suunnitelmat kaverin luo yöksi menemisestä menivät suoraan sanottuna päin peetä... Onneksi löytyi ihana ihminen, joka huolehti kakaran viemisen Jyväskylään eilen, joten emännän ei itsensä tarvinnut lähteä edestakaisin ajelemaan, eikä Gamin viettää iltaansa autossa. Joten kiitos Riikka sinulle avustasi! (jos nyt satut tätä lukemaan  ) Kasvattajan luona oli kakara kuulemma osannut käyttäytyä kivasti, vaikka äiskä pitikin kakaran kurissa ja nuhteessa siitä, että kuka niitä puruluita syö?

Tämän päiväinen Voittaja -näyttely ei oikeasti ole mainitsemisen arvoinen. Pettymys on aika lievä ilmaisu, mitä emäntä nyt tuntee. Pikemminkin alkaa tuntua jo ärtymistä moisen pellen takia!  Jos viime näyttelyssä oli tuloksena EH, niin tällä kertaa sitten vedeltiin pohjamutien kautta eli EVA (eli suomeksi: Ei Voida Arvostella). Ja miksikö? Vain sen prkeleen takia, että kakara tuijottaa niin tiiviisti esittäjäänsä juostessa, että etujalat alkaa kauhomaan ja tuomari ei sitten kuulemma pystynyt liikkeitä arvostelemaan. Muutoin sai kuulemma varsin hyvä arvostelun, mutta... *prkl* Tuntuu, että mieluummin höseltäköön siellä kehässä saaden astetta huonomman arvostelun, mutta EVA!!! Katsellaan nyt sitten huomenna, että mitä silloin kakara keksii, kun esittäjä vaihtuu...

Mutta itsepähän emäntä tuon sinne halusi ilmoittaa, vaikka ilm. maksut kirpaisivatkin varsin kovasti. Agilityn ja tokon maksut ovat siis halpoja tuohon verrattuna. Omapa on emännän häpeä ja yhä varmemmaksi tulee taas se tunne, että ei kiitos näyttelyitä, kun ei emäntä muutoinkaan niistä tykkää ja varsinkin jos kakara on tuollainen pelle.... Tietty kokemus tuo kakaralle lisää varmuutta ajan kanssa.

Mutta huomenna uutta infoa Helsingistä ja Messarista...

Toissapäivänä emäntä käväisi pienen juoksulenkin tekemässä koiruuksien kanssa. Oli jo sen verran pimeätä, että tietä pitkin pistettiin menemään eli kakarakin joutui nyt hihnassa olemaan. Olipas emännän askel kevyt!   Tuli pistettyä molemmat koiruudet juoksuvyöhön kiinni, joten koirien mennessä reipasta ravitahtia, tuntui emännästä, että hän vain lentelee siellä perässä  Todella kevyesti (ja vauhdikkaasti) meni se 2,5 kilsan lenkki, joka pimeässä tehtiin otsalampun valaistessa tietä...