Emäntä onnistui Facebookin kautta voittamaan 15min mittaisen tutustumisuintikerran koiruudelle. Kuopion Sorsasaloon on avattu syksyllä uusi koirakylpylä, Aaltotassu ja sinne suuntasimme torstaina 14pvä.

Varsin oli hieno paikka! Tosin eipä emäntä ole kyllä aikaisemmin missään koirien kylpylässä käynytkään, joten vertailukohdetta ei ole. Emäntä siinä sitten aikaa varatessaan arpoi, että kummanko koiran kanssa sinne nyt sitten yleensä lähtee? Gamille tekisi oikeasti hyvää, mutta kun tietää, että toinen pelkää vettä tai ainakin uimista, niin saattaisipa olla helpompi lähteä Nokin kanssa, kun se on vähän rohkeampi tyyppi. Ja ainakin aikaisemmin, Ilon aikaan, on tykännyt läträtä ja uida järvessä. Sitä tosin ei ole enää pariin vuoteen tehnyt...

Joten Noks siis lähti uintireissulle.
Järjestys meni seuraavasti. Ensin koiruus suihkukarsinaan, jossa irtokarvat, liat ym epäpuhtaudet huuhdeltiin pois. Sopivien uimaliivien päällelaitto ja tämän jälkeen päästiinkin suuntaamaan altaalle, joka oikeasti olikin yllättävän syvä! Vesi oli kuulemma noin 20 asteista ja klooria siinä on vain kymmenesosa kuin mitä ihmisten uima-altaissa.

Noks oli outo! Toisaalta sitä hirveästi kiinnosti, mutta toisaalta hirvitti! Ja varsinkin se ramppi sinne altaaseen... Eihän se suosiolla itse sinne mennyt, vaan uittajan avustuksella koiruus löysi itsensä altaasta. Muutoinkin tällä kertaa (ja varmasti ensi kerrallakin) oli uittaja kokoajan mukana Nokin kanssa altaassa. Tilanne oli niin uusi ja jännittävä, että eihän Noks osannut ollenkaan ottaa rennosti, vaan kauhoi hirveällä vauhdilla ja pärskeellä menemään. Ja jos ei olisi uittajaa ollut, olisi koiruus yrittänyt laitojen yli tulla pois... Aina yhden kierroksen jälkeen oli tauko ja rampin kyllä hienosti tuli ylöspäin! Tasanteella sitten kiinnostuneena katseli altaaseen, mutta aina ramppia kohden mentäessä jarrut löytyivät koiruudesta... Ei auttanut uintilelutkaan, joita heiteltiin altaaseen. Makupaloilla ja naksuttimella vähän saatiin rohkeutta lisää, mutta emäntä tajusi tämän naksuttelun vasta liian myöhään, vasta viimeiselle kierrokselle mentäessä.

Kun uintiaika tuli täyteen, oli taas vuorossa suihku, jossa huuhdottiin kloori pois ja tarjolla olisi ollut myös shampoota, mutta emäntä tyytyi koiruuden vain huolella vedellä huuhtelemaan. Kuivaukseen oli tarjolla pyyhkeitä, mutta myös tehokkaita föönejä. Ja pitihän sitä fööniä testata! Emäntä arveli, että jos koiruus on käynnissä olevan imurin putkeen tunkenut nenänsä ennen muinoin, niin ei se nyt yhtä fööniä pelkää. Ja juu, ei. Varsinkin, kun alkuun emäntä samalla syötteli makupaloja, kun föönillä kuivasi, joten hyvinhän koiruus antoi itsensä kuivata. Ei kyllä täysin kuivaksi näköjään emäntä koiruutta saanut, koska kun kotiin pääsimme ja takin riisumisen jälkeen Noki ravisteli itseään, oli karvojen kärjet hivenen kosteat. Noh, onhan se sitten se ihmistenkin fööni keksitty ja emäntä jatkoi sillä sitten kotosalla vähän lisää kuivaamista. Eipä tarvinnut kyllä kuitenkaan muutamaan tuntiin lähteä lenkille pakkaseen, vasta sitten, kun koiruus oli todellakin kuiva! Ja silloinkin sai koiruus vielä takin niskaansa.