Eilen illalla otti emäntä Gamin käsittelyyn hieronnan merkeissä, kun löysikin itseltään ns. luppoaikaa. Ja toisaalta on huomannut, että Gami tuppaa olemaan selästään kiitettävästi jumissa, on venyttelyt koiruudelta itseltään jääneet unholaan.

Ja kyllähän se ukko tuntuikin jumissa olevalta!  Ja parissa kohtaa ristiselässä oli hivenen kipukohtia, mutta nopeasti nekin ottivat ja helpottivat. On tuo kyllä ihana!  (montakohan kertaa tämäkin on jo täällä tullut todettua?  ). Taas niin autuaallisesti paikoillaan makasi kyljellään ja antoi rauhassa hieroa. Kipukohdissa hivenen alkoi katselemaan, mutta asettui suht nopeasti takaisin aloilleen. Kun tuli eteen kyljen vaihtaminen, niin siinä vaiheessa piti jo vähän koiruudelle huomautella, että voisi ottaa ja vaihtaa puolta ts. herätellä...

Ja hieronta tuotti tulosta!   Nyt koiruus autuaallisesti venyttelee sekä etu- että takaosaansa ihan oma-aloitteisesti. Ja onpa herra palautunut takaisin nukkumaankin emännän viereen peiton alle eli ilmeisesti, kun tunsi itsensä hivenen kipeäksi, tykkäsi nukkua aivan toisessa huoneessa...

Heti töiden jälkeen metsälenkin yhteydessä tulikin otettua piiiiiiitkästä aikaa (aivan kielletyn kauan on väliä) juoksulenkkiä. Tosin tyydyimme tällä kertaa vain reilun parin kilsan lenkkiin, mutta sekin oli sitten nopeapi tempoisempaa kuin ns. normaalihölkkä. Mutta täytyy vain tuota kakaraa ihmetellä. Vaikka vauhti ei mikään hidas ollutkaan, niin pääsääntöisesti kakara pysyi matkassa mukana raviaskelilla (emäntä ei anna laukata kummankaan koiran). Vain pari kertaa tarjosi laukkaa. Eli voisipa sanoa, että varsin lennokas askel on kakaralla.