Kaikkea sitä taas pitääkin sattua... Lähdettiin sitten pitkälle metsälenkille koiruuksien kanssa viikonloppuna ja Noks omaan tyyliinsä veteli rallia pitkin metsää, kun emäntä laski sen irti. Korvat olivat hyvin kuulolla ja tuli aina luokse, kun pyydettiin. Ja välillä kävi itsekin itsestään ilmoittamassa. Ja vauhtia piisasi vähän liikaakin.

Yhdessä vaiheessa metsähakkuun laidalla Noks sitten taas otti rallia ja emäntä taas kokeili korvien toimintaa. Nopeasti kääntyi takaisin emännän luokse ja juuri lähelle päästyään, kääntyi tiukasti polulle vasempaan suuntaan, jossa emäntä oli. Eikös siinä sitten sattunut paksuhko oksan pätkä takajalan alle ja VIPS! Molemmat takajalat suorastaan lensivät sivusuunnassa oikealle vaakatasoon, kun koiruuden muu kroppa oli menossa vasemmalle. Ja ulahdushan siitä kuului. Vauhti ei hiljentynyt, eikä Noks muutoinkaan vaikuttanut tapahtuneesta kärsineelle, mutta emännän silmään tämä oli taas sellainen liike, että ei hyvä... Lenkin jälkeen illemmalla emäntä pistikin merkille, että Noks tykkäsi nikertää ja nuolla ristiselkäänsä sekä istui vasen polvi mahan alla. Eli kipeäksi oli selkä mennyt ja jotain häikkää oli runkoon nyt tullut... Ei kiva.

Noh, viikonhan sitä koiruus ehtikin olla kunnossa osteopaatin käsittelyn jäljiltä ja nyt tiedossa uutta hoitoa, koska pakko se on nyt hoitoon saada! Piiralle ei tunnetusti aikoja saa lyhyellä varoitusajalla (ellei joku juuri silloin satu perumaan omaa aikaansa ts turha toivo), joten vaihtoehtoinen osteopaatti etsintään! Onneksi toinen koiriin perehtynyt osteopaatti löytyikin ja hoitoaika on tiedossa heti emännän loman aikana reilun parin viikon kuluttua Mikkelissä.

Ensiapuna Nokille annettiin alkuun Arnicaa parina päivänä ja sen jälkeen emännältä varovaista kokeilua, että saako selkälihaksia rennommaksi pienoisella hieronnalla. Liikkeissä ja muutoinkaan Nokin touhuissa ei huomaa mitään ihmeellistä ts entiseen malliin kaikesta huolimatta pistelee menemään.