Kävimme perjantaina 9.7. vaeltamassa Orinoron reitin. Emännälle oli Saksasta tulossa vieraita ja heidän kanssaan sovimme vaelluksesta, kun se oli niin sopivasti heidän matkan varrella. Ja sehän passasi! Koirat matkaan ja eikun menoksi koko porukalla.  Sovimme, että mikäli vettä tulee kaatamalla niskaan, niin matkaan ei lähdetä... Mitään puhetta ei sitten ollut helteestä ja voisi sanoa, että lämmintä piisasi!  

Matka alkoi Mustinmäen koulun pihasta. Reitillä oli tarjolla hiekkateitä, metsäteitä, polkuja ja pitkospuita. Ja olipa parit portaatkin rotkoon laskeutessa, kuten myös jonkin verran lohkareita rotkon pohjalla. Eli varsin vaihtelevaa alustaa tallattavaksi, mutta toisaalta myöskin helppokulkuista. Vain pitkospuut tuppasivat välillä olemaan liukkaita edellisyön sateista, sekä kengät uhkailivat alkumatkasta kastua, kun lätäköitä ja rapakoita oli vastassa... Ja Ilohan niistä tykkäsi! Yllättävän hyvin jaksoivat koirat tuon lenkin kulkea, vaikka hellettä tosiaan oli! Laavupaikalla Ilo kävi kastautumassa lammessa, tai pikemminkin heikäläinen hupsahti sinne ihan kunnolla, kun se ottikin ja syveni jo heti rannasta varsin nopeasti. Ja kakara oli tämän jälkeen varsin ...hmm... kurainen ei ole oikea sana, mutta mutainen.. ? Ja voimmepa sanoa, että emäntä reissun jälkeen joutui kakaran pesemään shampoolla, mutta kaikki muta ei kuitenkaan siitä vielä irronnut  

Koirat rotkon luona huilitaukoa pitämässä. Edessä (vas.) Repo, Kaamos ja Kusti ja takana Gami ja Ilo.

Ja alaspäin olisi suunta...

Alas astiko pitäisi mennä?

Rotkon pohjalla oli pitkospuita tarjolla...

Ja löytyipä rotkosta paikkakin, jossa kakara kävi itseään viilentämässä... Pitkospuiden vieressä oli reippaasti vettä! 

Ja pitkospuita riitti vieläkin...

Saavuimme laavupaikalle, jossa oli suolampi.

Ja kakara tietty viilensi taas itseään. Rannan muta on jossain tuolla syvällä karvoissa...Tiukasti.

Minulla ei taida nyt olla ihan kaikki kotona? Liikaa hellettä? :-p 

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain! 

Ja nähtiin me matkan lopussa tällaisiakin!