Viime keskiviikon treeneissä päästiin sitten itse asiaan eli A:n ja putken erotteluun! Oli kuulemma kouluttajamme ihan meitä varten kyseisen radan suunnitellut eli rata muuttui viikon aikana jo valmiiksi suunnitellusta toiseen. Emäntää vähän hirvitti, että miten heikä muistaa yleensä koko radan kaikkine kiemuroineen, kun oli "vähän" niinkuin unenpuutteesta kärsinyt ja tuntui, että puolivaloilla oli jo pidemmän aikaa kulkenut. Mutta kyllä sitä kummasti unet karisee silmistä, kun tositoimiin ryhtyy!

Alkuun aloitettiin erottelutreenillä muutamaan otteeseen. Ensimmäillä kerralla hypyn kautta A:lle mentyämme, Noks meni oikein. Toisella kerralla sujahti putkeen... Ja kolmannella taisi mennä taas oikein. Ja mikä oli pielessä? Ajoitus. Kun emäntä käskytti Nokin A:lle jo hypyn (nro 27) päällä, koira meni oikein. Jos käsky tuli vasta lähempänä A-estettä, silloin sujahti putkeen... Okei...

Sitten aloitettiinkin rata ihan alusta lähtien. Kepeille vienti ottamalla vastaan keppien toiselta puolen (eli radan puolelta), persjättö väliin 3-4, persjättö myös väliin 7-8. Japanilainen 10-11. Alkuun emäntä otti saksalaisella kohdan nro 14, mutta seuraavilla kierroksilla emäntä otti Nokin vastaan nron 14 toiselta puolen ja kierrättämällä vei nrolle 15. Väliin 17-18 persjättö. Nroiden 25-16 väliin japanilainen oli parhain ratkaisu. Kepeille viedessä piti malttaa odottaa, että koiruus pääsi kunnolla pujottelemaan, ennen kuin jatkoi itse matkaa. Ja todellakin huomasi, että JOS käskytti A-esteelle jo hypyn nro 27 kohdalla, niin kyllähän se koiruus oikeaan meni... Pienestä se on kiinni. Ajoituksesta. Ajoissa. Sama homma puomille viennissä. Vähän kuulemma arpoi Noks siinäkin, että minne mennä, kun käsky tuli vasta lähempänä puomia.
Mutta hyvin karsi kyllä todellakin unet silmistä näissä treeneissä. Oli taas ihan huippukivaa!