Käväisimme eilen Iisalmessa agilitykisoissa Kuuran, Gamin ja turistikoira-Ilon kanssa. Tarjolla päivän aikana kolme kisaa, joista ensimmäinen hyppyrata ja loput agilityratoja. Tuomarina toimi Tuomo Pajari.

Kuuran kanssa heti ensimmäisellä hyppyradalla otimme hylätyn, kun emäntä ei tajunnut hakea koiraa putken suulta matkaansa, joten Kuura pääsi karkaamaan väärälle esteelle... Loppu rata menikin sitten aivan mallikkaasti.

Gaminkin kanssa ensimmäinen rata otettiin hylätyksi -tosin tästä kiitos emännälle. Alla oli täysin puhdas ja vauhdikas hyppyrata ja viimeistä estettä vietiin. Ja silloin se tapahtui. Tosin tunnustetaan, ettei emäntä edes tiedä tarkkaan mitä oikein tapahtui? Ei mitään mielikuvaa. Saatuaan Gamin vietyä toiseksi viimeiselle esteelle, okserille, hänelle tuli seuraavaksi vain havainto, että makaa rähmällään maassa jossain siellä viimeisen esteen keskellä - tai jossain... Gami iloisena naaman edessä kyselemässä, että mitä nyt? Tajuntaan oli kyllä vielä piirtynyt kuva, että Gami sai jollain tapaa hypättyä sen viimeisenkin esteen... Kiireellä vain maasta ylös ja Gamia palkkaamaan, sehän kun oli tehnyt aivan mahtavan radan! Auton luona emäntä alkoi vasta kuulostelemaan olotilaansa ja tekemään havaintoja. Syöksyessään, ilmeisesti kuin pesäpalloilija konsanaan maalipesälle, oli kiitettävä naksahdus kuulunut niskasta, samalla kun itse koko emäntä rämähti vatsalleen maahan. Joten niska alkoi hivenen vihoittelemaan jo silloin ja pääkipu ilmoitteli olemassaolostaan. Naama mustana hiekasta, toiseen käteen kunnon hiekkaihottumat ja haavat ranteen kohdalle. Toinen lonkka tulossa mustaksi, samoin polvet. Nilkkakin tuntui aristavan, mutta ei pahasti. Mielenkiintoista oli päivän päätteeksi ajella kisapaikalta kotiin, kun päässä huippasi välillä varsin kiitettävästi. Emäntän siinä sitten jo Kuuran emännälle soitteli heti matkan alussa, että jos vaikka puhelun aikana saisi oman nuppinsa pidettyä paremmin aisoissa (ja yleensäkin itsensä hereillä, kun väsytti aivan kielletyn paljon...) Tänään, nukutun yön jälkeen, on olotila kuin jyrän alle jääneenä. Ei pahemmin löydy kropasta kohtaa, joka ei olisi jollain tapaa kipeä... Niska ja pää eniten. Mutta kaikista eniten harmittaa tuo töpeksitty hieno rata! Miksi ihminen ei voi eteensä katsoa??!

Muista radoista ei oikeastaan kannattaisi mainita edes mitään. Toiset radat molempien koirien kanssa meni unessa, emäntä ei saanut liikettä itseensä, mutta toisaalta tuntui, että koiratkin olivat vähän hitaampia... ? Vai oliko tunnetta vain? Kuuralle kuitekin puhdas ratasuoritus, mutta yliajalla. Gamille riman pudotus ja virhe keinulta ja hällekin yliaikaa. Keinulla emäntä teki mokan. Gami hyppäsi keinun alastulokontaktin sivuun, jolloin emäntä kyselemään "mikä tuo nyt oikein oli?". Gamin ilme muuttui täysin ja korvat lupsahtivat vaakatasoon.... :-( Onneksi emäntä tajusi heti tilanteen ja heti seuraavalla esteellä antoi kunnon kehut, kuten myös sitä seuranneella putkella (ja koko loppuradalla yleensäkin) ja sai siten pelastettua tilanteen ja Gamille takaisin entisen innostuksen =)

Kolmannet radat menivät myöskin penkin alle. Kuura taisi hyppiä kontakteja, oli karkaamassa väärälle esteelle ym, kun emännän aivot eivät yksinkertaisesti olleet tässä maailmassa mukana. Tulosta emme edes muista... Gamin kanssa teimme virheen kepeillä, joten niitä korjailtiin. Puolen välin putken kohdalla tapahtui jotain, jota ei emännälle ole siis varmaan kymmeneen vuoteen tapahtunut: unohti radan!!! Vaikka juuri vähän aikaa sitten oli ko. radan suorittanut Kuuran kanssa. Aikansa seistä törötti putken luona ja mietti mikä maa, mikä valuutta ja yleensäkin, mikä suunta??? Tuurilla ne laivatkin seilaa ja emäntä arpoi oikean suunnan, kun ei kerran pillin vihellystä kuulunut ;-) Tuloksena tältä radalta siis vitonen ja yliaikaa...

Josko seuraavat kisat onnistuisivat jo hivenen paremmin? Josko emäntä muistaisi katsoa myös eteensä??? Kisoihin seuraavan kerran parin viikon kuluttua, eiköhän siihen mennessä ole jo kaikki kolaukset sekä kroppaan, että fiilikseen, korjautuneet entiselleen...