TÄH??? Ja heti sen jälkeen purkautuivat helpotuksen kyyneleet...

Taustaa...

Eilen oli kolmen kisan päivä Kuopiossa, tuomarina kaikilla radoilla (2 x agi ja 1x hyppy) oli Kari Jalonen. Ja tottakai kaikille radoille mentiin. Kisat alkoivat agiradalla, joka tuntui taas vaihteeksi aivan hirveälle fiaskolle! Puomin alastulon Noks loikkasi kiitettävästi, eikä muutoinkaan tuntunut koira olevan ohjauksen suhteen hanskassa. Joten tultiin heti hylkäyksen jälkeen suorinta tietä radalta pois, vaikka olisi saanut mennä loppuun. Emäntä oli tämän jälkeen todella, todella ärsyyntynyt ja varsin pahasti mieli maassa. Totesi jo seurakaverilleen, että "v*ttu me mihkään SM-kisoihin lähdetä!" Todella, siis todella pettynyt olotila... Oltiin kotosalla jo treenattu kontakteja, käytiin ennen starttia muistuttelemassa mieliin harjoitusesteillä miten ne kontaktit hoidetaan ja sitten kuitenkin ne mennään miten mennään...  Eikä yhteistyötä löytynyt tälle radalle.

Toinen rata oli hyppyrata, eikä emännällä yhtään piristyneempi mieliala. Yllätys oli, että Noks malttoi jäädä kunnolla lähtöön, vaikka katselikin välillä ympärilleen. Ja koska oli hyppyrata, ei siellä luonnollisestikaan ollut niitä kontakteja, joten saatiin tältä radalta puhdas ratasuoritus ja alle ihanneajan, joten tuloksena oli nolla. Tosin näitä hyppärinolliahan meillä on varsin kiitettävästi, joten tämä ei kyllä rehellisesti sanoen mieltä piristänyt yhtään. Ohjaus osui taas nappiin ja Noks toimi todella hyvin ja me tehtiin yhdessä töitä. Topakasti.

Kolmas rata oli taas agirata ja ennen radalle menoa emäntä kävi taas vaihteeksi muistuttamassa Nokille mieleen, että miten ne kontaktit tehdään oikein. Ei uskonut kyllä ihmeisiin. Noki oli taas yllättävän rauhallinen lähdössä ja malttoi odottaa. Rata meni taas sujuvasti, mutta emäntä oli täysin varma, että ainakin puomilta tuli virhe, ellei jopa myös A-esteeltä. Tehtiin rata kuitenkin sujuvasti loppuun, eikä muita ongelmia tullut. Kuulutuksista ei kuulunut ollenkaan, että mikä oli tulossaldo kyseiseltä radalta tai ei ainakaan sattunut emännän korviin. Molemmat koirat matkaan (Gami siis mukana) ja jäähdyttelylenkille varsin pettyneenä taas tulokseen (kun kuitenkin tuli ainakin 5 ellei 10 virhepistettä...). Rauhassa käytiin pieni lenkki heittämässä, kun kotona kuitenkin heti kohta tehtäisiin uusi lenkki, ja takaisin kisapaikalle.

Lenkin päätteeksi emäntä meni norkoilemaan ja odottelemaan kisakirjaa saatavaksi. Ja manasi siinä sitten niitä Nokin kontakteja kisakaverille. Yhtäkkiä kuuluikin seurakaverin suusta: "Miia! Se oli NOLLA!!!" TÄH??? Ei voi olla! Itkuhan siinä tuli helpotuksesta, kun pitkästä aikaa onnistuttiin agiradalla! Siis oikeasti pitkästä aikaa AGILITYradalla saatiin NOLLA!!! Kunnon tunnelataus... Oli niin pettynyt päivän agiratoihin ja sitten tuollaisen yllätyksen seurakaveri lukee tuloslistoilta... Tuntui, kuin olisi voittanut jotain suurta! Oikeasti! Päivän saldo oli siis tuplanolla, mutta se ei lämmittänyt niin paljoa mieltä kuin tuo aginolla! Sijoitus sekä hyppärillä (etenemä 4,50m/s), että tällä viimeisellä agiradalla (etenemä 3,86m/s) oli molemmissa 6.

Jospa tämä tästä sitten alkaisi sujumaan. Jatkossakin. Suunta nyt kuitenkin vaikuttaa oikealle verrattuna aikaisempaan. Joten kyllä me sinne SM-kisoihin lähdetään, vaikka niitä jo emäntä kirosikin. Mennään sinne sekä seuran edustusjoukkueeseen, että yksilökisoihin.

Ja edelleen jatketaan puomin kontaktien treenaamista. Emäntä oli päättänyt pari viikkoa sitten, että puomin kontakti muutetaan takaisin pysäytyskontaktiksi ja sitä nyt lisää muistutellaan Nokille mieleen. Ei Noks kuitenkaan malta siinä kisoissa pysähtyä, mutta osuu kuitenkin varmemmin sitten kontaktialueelle. Ilmeisesti päätös on ollut oikea, koska nyt se sen sitten otti, ehkä hilkulla... Jatkossa toivottavasti vielä vähän paremmin.