Jee, jee... rauhallinen aamulenkkimme metsään muuttui parin kilometrin mittaiseksi vauhdikkaaksi juoksuksi kotia päin, kun eksyimme maa-ampiaisten pesälle. Tiedä sitten, että kuka meistä eksyi, mutta pirun äkäisiä ne oli! 

Poikkesimme siis aamulenkin yhteydessä normaaleilta poluiltamme ja suuntasimme kulkumme kosteisen sammalikon läpi metsän siimeksiin -pois varsinaisilta poluilta. Ilo ja Noki aloittivat siellä omat riehumisensa keskenään ja Gamikin intoutui peräti ottamaan hepuleitaan ts. juoksenteli päättömänä siellä ja täällä, kun oli niin kiva sammalikko ja tilaa ympärillä. Emäntä siinä sitten otti ja pysähtyi katselmaan koirien touhua ja ihmetteli yhdessä vaiheessa, kun käteen kävi kiitettävä kipu. Ampiainenhan siitä sitten otti ja lähti!    Siinä vaiheessa koiratkin jo näyttivät sille, että siellä ei ole enää kivaa!!! Hätää kärsimässä nekin, joten vauhdilla metsän siimeksistä pois autotielle. Ja nämä pirulaiset vain edelleen ottivat ja seurasivat. Tai kulkivat mukana. Siinä samalla juostessaan emäntä aina välillä huitaisi milloin kenenkin koiruuden takaosasta ampiaisen pois ja matka jatkui pistellen töppöstä toisen eteen varsin kiivaasti. Parin kilometrin verran juostiin suoraan sanottuna tuli persuuksen alla eteenpäin ja aina välillä jokin ampiainen tuli esiin Ilon karvoista ja etsiytyi taas Gamin tai Nokin takamukseen. Ja taas pääsi emäntä huitomaan ampiaisia pois...

Tiedä sitten, että miten paljon loppujen lopuksi pistoja tuli koirille, mutta jokainen meistä osansa sai. Kuka enemmän, kuka vähemmän.    Emäntä sai vain sen piston käteensä ja siinäkin oli jo riittämiin. Gami sai ehkä yhden tai pari pistoa takaosaansa. Yhden ainakin, koska kipukohta oli lonkan seudulla. Hännän juuresta emäntä pari ampiaista hääti, mutta ehtivätkö ne pistämään? Ei toivottavasti. Nokilla oli ainakin kolme pistoa, nekin kaikki takaosassa tai selässä. Noki saikin kyytabletit kotiin päästyämme, koska heikäläinen vaikutti kärsivän eniten. Pyrki nuolemaan ja kaluamaan itseään. Eikä tästä kovin kauaa ole, kun Noki viimeksi sai pistot itseensä marjastuksen yhteydessä. Ilon pistomäärä? Ei tietoa! Se vain tiedetään, että kaikkinensa kymmenkunta ampiaista tuli Ilon karvojen seasta takaisin pintaan...  Takaosaansa ainakin sai piston tai pistoja, mutta määrästä ei tosiaan tietoa ole. Kuten myös lavan seudulta kaivautui ampiainen näkyviin. Anaalitkin vaikuttivat Ilolta tyhjenneen jossain vaiheessa matkan varrella hajusta päätellen... Kotiovelleen päästyään emäntä kävi koirat karstalla tai harjalla läpi, jotta varmasti kaikki ampiaiset olivat turkeista poissa ennen sisälle menoa. Sisällä sitten vielä kertaalleen ihan tarkasti kammalla ja karstalla Gami ja Noki läpi ja Ilo harjan kanssa. Ei onneksi enää ampiaisia tullut vastaan... Eipä ole ennen tultu tuollaisella vauhdilla kotiin metsästä

Gami ja Ilo selvisivät onneksi ilman kyytabletteja. Kipeitä osasivat nekin alussa olla ja sen huomasi Gamin kohdalla siitä, että heikäläinen vähän kuolasi. Muutoin kaikki pyrkivät vain nuolemaan pistokohtiaan. Mutta mitään pahempaa turvotusta ei onneksi niille tullut, eikä pistot muutenkaan osuneet kaulan tai pään alueelle. Nyt onkin loppupäivä vietetty aivan rauhassa koirien levätessä ja nukkuessa, välillä tosin emäntä kävi tarkistamassa jokaisen vuorollaan, että mitään enempää ei niille todellakaan ole tullut. Onneksi pahemmalta vältyttiin (vaikka tässäkin ihan riittävästi). Kipeitähän pistokohdat varmaan vieläkin vähän ovat, koska ainakin emännän oma käsi vielä ilmoittelee tapahtuneesta, joten kaipa koirillakin on sitten sama juttu? Mene ja tiedä...

Jostain kumman syystä emme tule enää menemään ko. alueelle kävelemään!