Käytiin lauantaina Maaningalla Ilon kanssa agikisoissa. Tuloksena vain yksinkertaisesti ärsyyntynyt emäntä

Ensimmäisellä radalla, jossa tuomarina oli Jarmo Jämsä, loikittiin taas reippaasti puomin alastulon yli, vaikka emäntä yritti estellä. Pujottelusta tultiin kesken pois ja tässä vaiheessa emäntä konahti koiralle, että "ILO! NYT kuuntelet!" ja koira hiljeni louskutukseltaan ja pujottelu meni hienosti loppuun asti. Ja lopuksi vielä yhdessä kohdin rima alas... Aikavirhettä pujottelun korjauksista johtuen tuli +2,74s. , joten lopullinen tulos oli 17,74vp.

Toisella radalla tuomarina oli Eeva-Liisa Pohjanen. Ja TAAS niin reippahasti puomin kontakti loikittiin, lisäksi karattiin yhden hypyn väärälle puolelle ja hypättiin se väärinpäin eli HYL. Ja tässä vaiheessa emäntä koirineen lähti radalta, suorittamatta sitä loppuun asti (vaikka olisi saanut). Emännnän kiehuminen alkoi - kiitos puomin....

Kolmas rata oli hyppyrata ja tuomarina taas Jarmo Jämsä. Jee, jee, koiran louskutus jatkuu vain entisestään! (Okei, tiedämmepähän, että on innokas). Heti alkupätkällä kakara sitten otti ja suunnisti itselleen mieluisalle sivussa olevalle hypylle, vaikka emäntä oli selvästi suoraan eteenpäin menossa... Joten HYL ja taas suoraan radalta pois.

Ei piru!  Louskuttaminen on aivan sallittua, mutta normaalisti, vaikka Ilo haukkuukin, niin sillä on aivot olleet kuitenkin kohdillaan. Nyt tuntui, että ne olivat karanneet omille teilleen... Mutta tuli taas todettua, että helle ei vaikuta tuohon yhtään, sitä vain mennä painelletaan entisellä innolla   Ja seuraavalla kerralla kisoissa tehdään se, mitä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten siinä vaiheessa, kun koira loikkii kontaktin -> koira napataan kiinni -> ko. este uudestaan ja sitten radalta pois. Piru! Tuo EI ole enää sallittua tuo loikkiminen!

Ensimmäisen radan jälkeen pääsi Ilo vilvoittelemaan Haukkumajan jääkylmään lampeen ja kylläpä heikä siellä viihtyikin! Ja kun lammelta noustiin takaisin jyrkkää mäkeä ylös majalle, tuli samalla vähän mäkitreeniä   Gami ja Noki jätettiin kotia, kun kerran lähiseudun kisat olivat tiedossa, eikä päivästä muodostuisi aivan järjettömän pitkä. Ei viitsinyt niitä ottaa tuohon helteeseen autoon istumaan...