Tiistaiset Ilon treenit menivät kivasti. Huomasi kyllä, että koiruus oli saanut hoitoa fysioterapeutilta, koska varsinkin puomin kontaktit mentiin todella vauhdikkaasti ja nätisti alas asti, ilman loikkimisia! Muutoinkin Ilo oli varsin tyytyväisen oloinen ja painelsi vauhdilla, eikä rimojakaan kolissut alas. Ensimmäisessä Harrin vetämässä treenissä oli vain paino vauhdilla/etenemisellä ja yhdessä kohtaa kerrostaminen (okei, tämä ei oikein meinannut onnistua... ). Joten kun ajatellaan, että emäntä oli ollut viikon vuoteenomana flunssan seurauksena, niin eihän sitä enää viimeisellä kierroksella kunto antanut myöten... Jalat hiipui alta ja yksinkertaisesti kunto loppui. Ei välttämättä kovin fiksua... ?  Eikä tuota ääntäkään emännällä ollut, mitä pahemmin käyttää. Mutta koiruus kulki ja kovaa!

Toiseen treeniin mentäessä Tiia sanoikin suoraan, että heikäläinen ei emäntää pistä juoksemaan ja se kieltämättä sopi vallan mainiosti! Emäntä ei nimittäin enää tuntenut olotilaansa kovin fiksuksi, tuntui päässä vippaavan    Ratatreeni tehtiin, mutta useammassa lyhyessä pätkässä ja keskityttiin treenin teemaan: A-esteen kontaktit sekä pujotteluun vienti pimeästä kulmasta (vai umpikulmasta, miten asian sitten haluaa ilmaista  ). Vauhtia tosin oli Ilolla sen verran ainakin A-esteellä, että siellä tuppasi sitten vauhdista paineltamaan alas asti ilman, että malttoi ottaa kontakteja kunnolla. Niitä sitten tosiaan kertailtiin. Samoin tarkkuutta haettiin pujotteluun vientiin varsinkin emännän suhteen. Emäntä tietää käytännön (valssin kera), mutta tekee sen huolimattomasti ja himpun väärään aikaan, jolloin tavallaan estää koiraa tekemästä suoritusta nopeasti ja lyhyemmällä kaarroksella aloitukseen.