Maanantaina oli vakiovuoromme taas Stars-ryhmässä. Emäntä oli kyllä treenien jälkeen yhtä hymyä! Kakara toimi varsin unelmasti ja tuntui, että menee ajatuksen voimalla. Tuolleen kun se menis kisoissakin, niin huh huh! Tuntui, että emäntä vain vähän näytti suuntaa, että minne pitää mennä ja sinnehän kakara ampaisi  Kuulemma emäntä ohjasi nyt hyvin, mutta emännästä pikemminkin tuntui, että hän nyt vain pikemminkin oletti, eikä suinkaan ohjannut... Oli miten oli, kakara oli huippu!  Tuli vain mieleen, että treeneissähän emäntä ei anna kakaralle makupaloja ollenkaan ennen radalle menoa, vaan vetolelun kanssa riehuu. Kisoissa taas namit ovat liikenteessä ja vetolelu unohtuu.. Pitää muistaa tehdä jatkossa kisoissa samalla tapaa kuin treeneissäkin!

Gami oli taas kerännyt kierroksia itseensä ja heikäläinenkin toimi varsin kivasti  Se vain tuo Gamin koko hämää sen verran, että emännästä tuntuu, että se menee hitaasti. Okei. Kellotettiin 38-esteen rata kera kaikkien kontakteiden: kakaran aika oli 1,24s+rapiat, Gamin 1,22s+rapiat...   Tässä tosin kakara otti kontaktit hitaammin ja tarkemmin kuin Gami, joten ehkä himpun verran kakara on nopeampi. Emännällä vain tuppasi tällä kertaa kunto loppumaan totaalisesti, ei ollut vielä flunssa täysin ohi...

Viimeisen kierroksen jälkeen emäntä sai pitää hivenen taukoa (lenkitti koiransa sillä välin) ja sitten pääsikin Herra Hakkaraisen (eli Peikon) ohjuriksi. Kyseessä siis Sanna-koutsin shelttipoika ja varsin nopea sellainen  NYT se kunto vasta loppuikin! Loppusuoralle asti päästiin ja sitten tuntui, että ei jaksa ei... Maaliin päästyään, emännän uloshengitys vain vinkui ja jalat oli poikki. Mahtava oli kokeilla tuollasta kiituria! Ja hyvin tuli huomattua missä kohdin emännällä ohjaus myöhästyi, kun siinä vaiheessa oli Peikko jo itselleen uuden suoritettavan esteen löytänyt... Hieno ja opettava kokemus! Lisää tuollaista, kiitos