21.11.2008 - 9.3.2013
uros, Keeshond
rek.nro FI10728/09

” Innokas ilopilleri, jonka järki ei pysynyt aina vauhdissa mukana... Hyvänmielen tuoja.”

Ilo (TK1 Ikurin Tantum Omeni) tuli Gamin kaveriksi tammikuun 2009 alussa. Tuossa koirassa oli jotain, jota ei voinut selittää. Näin pennun kuvan kasvattajan sivuilta ja heti se iski sydämeen, jotain maagista siinä oli. Laitoin kasvattajalla viestiä, että nyt voisi kyllä kessukuume uudestaan iskeä, kun tuon näin. Vastaukseksi tuli, että kyseinen pentu oli vielä vapaana… Se oli menoa sitten.

Yksi kysyi kerran kasvattajalta näyttelyn yhteydessä, että miten ihminen voi antaa koiralleen nimen Ilo??? (tietämättä, että itse olin vieressä). Hyvin. Todella hyvin! Vaikka olikin uros ja nimi ehkä narttumainen. Ilo todellakin toi iloa elämääni. Ja nimensä Ilo sai pelkästään siitä syystä, että huomasin itkeväni ilosta, kun tajusin koiruuden oikeasti tulevan minulle.

Ilo oli jo pennusta lähtien varsin kekseliäs kaveri, voi vain ihmetellä heikäläisen kaikkia tempauksia. Niistä oikeasti voisi kirjoittaa romaanin! Ei mistään tyhmimmästä päästä. Kun esim. Gami norkoilee pakastimen lähettyvillä ja odottaa tiiviisti, että saan pakastimen alle menneen makupalan pois, syö Ilo kyseisiä makupaloja suoraan auki unohtuneesta kaapista… Kerran annoin motivointipallot koiruuksille. Suuri kysymysmerkki päänsä yläpuolella Ilo katseli Gamin touhua ja ihmetteli ensimmäistä kertaa nähdessään ko pallon... Yritti sitten itsekin päästä perille pallon salaisuudesta ja muutaman kerran sitä töppösellään pyöräytteli. Mutta, kun sieltä ei mitään siinä vaiheessa tullutkaan ulos, jätti Ilo pallon omaan rauhaansa. Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä?! Ilo yksinkertaisesti lähti seuraamaan Gamin jälkiä ja poimi matkalle unohtuneita nappuloita suuhunsa...

Kun vielä koristeomenapuu oli pihassani elossa, pyrki Ilo kovasti saamaan puussa olevia jäätyneitä omenoita itselleen. Takajaloillaan loikki ylöspäin yrittäen kurkottaa oksiin…

Ilo sai kutsumanimen ”Herra Houdini”. Ei löytynyt sellaista porttia pentuaikana, että napero olisi sen takana pysynyt omassa huoneessaan. Alkuun ollut verkkoaita muuttui pikkuhiljaa erilaisten viritysten kautta pysyväksi lapsiportiksi, kun Ilo aina löysi tiensä sieltä jotain kautta ulos. Mutta yhä edelleenkään en tiedä miten pieni napero (35cm) tulee korkean portin yli? Tämän jälkeen luovutin ja napero sai olla Gamin kanssa samassa tilassa. Jouduin kyllä myöhemmin Ilon laittamaan uudestaan kyseisen lapsoportin taakse, kun Gami oli sairaslomalla. Porttia oli korotettu paljon, jotta ei vahingossakaan tule yli. Eihän heikä tykännyt asiasta yhtään, joten kyseinen huone edelleen odottaa remontoimistaan…

Ilo oli myös varsin sinnikäs kaveri, helposti ei luovuttanut, jos jotain halusi. Vaikka ei vielä pentuna sohvalle päässyt kokonsa puolesta, niin kovasti sinne yritti. Pomppi takajaloillaan sohvan vieressä ja yritti sinne. Lopulta keksi ottaa vauhtia toisesta huoneesta ja sen jälkeen sinkosi itsensä sinne sohvalle! Riemuhillumiset ja pyörimiset johtivat kuperkeikkaan sohvalta alas, mutta uusi yritys takaisin vauhdin kera… Myös sängylle oli sama yritys, mutta se oli vielä sen verran korkea, ettei vauhdinotto hyödyttänyt, joten sängyn vierestä kuului vain tasainen jumputus, kun takajaloillaan siellä taas pomppi vasten sänkyä. Lopulta keksi miten sängyllekin pääsee, kiipeämällä rullalle laitetun maton kautta…

Kuvittelin myös saavani rauhassa nukkua jopa viikonloputkin, mutta jo heti pienenä pentuna Ilo oli sitä mieltä, että ei muuten nukuta! Heräsin kerran siihen, kun pikkunapero vetää täkkiä päältäni pois seisten mattorullan päällä, kun ei muutoin yltänyt… Ja yleensäkin koko elämänsä ajan, kun silmäni vähänkin aukenivat aamulla tai edes mietin heräämistä, oli koiruus jo heti hakemassa lelua ja tuomassa sitä minulle sänkyyn hirveän touhotuksen kera, jotta pääsisi riehumaan.

Ilo oli varsinainen höyryveturi aina lenkeillä. Puhisi, pöhisi ja veti hihnassa menemään kuin höyryveturi konsanaan, eikä voimaakaan puutunut. Jos olisin laittanut itselleni minisukset jalkaan, olisi kyyti ollut melkoista! Ilolla oli aina vain kiire joka paikkaan, jopa kinttuakin parhaillaan nostettiin niin, että samalla loikittiin eteenpäin kolmella jalalla. Kun ei vain voinut pysähtyä edes täksi ajaksi!

Ilon maailma ei järkkynyt edes luonnetestissä, vaikka pisteiden suhteen se ei läpi mennytkään. Samalla tohinalla ja häseltämisellä kera mielettömän möykän ”täällä minä olen, huomaatteko?!!!” tultiin pois luonnetestistä, kuin mitä sinne mentiinkin. Yksi ja sama häslä… Luonnetestissä Ilo todettiin häiritsevän vilkkaaksi ja sitähän se todella oli! Tuomareiden sanoin, sen vilkkaus oli niin suurta, että se oli jo häiritsevän vilkasta niin, että se esti keskittymistä asiaan. Ja tämä tuli todettua monta kertaa. Koiramaailman ADHD…

Ilo pyrki kaiken tekemään aina 110 %sti, oli sitten kyse agista, tokosta tai ihan vain temppuiluista. Aina yhtä suurella innolla valmiina kaikkeen. Pienen laatikon päällä tasapainoilua ja yritystä päästä mukaan, vaikka Gami olisi ollut tekemässä omaa vuoroaan. Jumppapallon pyörittämistä, joka johti joskus siihen, että Ilo löytyi jumppapallon päältä mahallaan jalat roikkuen pallon sivuilta, kun yritti päästä pallon päälle seisomaan… Gamin kanssa ulkona riehumista antaumuksella ja kuperkeikkaa heittäen Gamin yli, kun jarrut eivät aina toimineet… Ja kaikki leikkimiset lelujen kanssa, jolloin matot olivat yleensä rullalla…

Ilo oli varsinainen vesipeto! Äidin luokse mentyämme ja päästyään irti hihnasta, ampaisi Ilo kesäisin aina suoraan järveen niin, että vesi vain roiskui! Siellä se tykkäsi läträtä, ja jopa uida.

Kertaalleen jouduimme metsälenkillä maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi, kun koiruudet rällästivät menemään sammalikossa. Jokainen meistä sai enemmän tai vähemmän pistoja. Ilon pistomäärä? Ei tietoa! Se vain tiedetään, että kaikkinensa kymmenkunta ampiaista tuli Ilon karvojen seasta takaisin pintaan... Takaosaansa ainakin sai piston tai pistoja, mutta määrästä ei tosiaan tietoa ole. Kuten myös lavan seudulta kaivautui ampiainen näkyviin. Anaalitkin vaikuttivat Ilolta tyhjenneen jossain vaiheessa matkan varrella hajusta päätellen... Kotiovelle päästyämme kävin vielä karstalla ja harjalla läpi, jotta varmasti kaikki ampiaiset olivat turkeista poissa ennen sisälle menoa. Eipä ole tullut ennen noin kovaa vauhtia juostua metsästä pois ampiaisten saattelemana… Seurasivat siis pitkään!

Kolmeen tokokokeeseen (ALO) ehdittiin Ilon kanssa osallistumaan ja jokaisesta niistä ykköstulos. Agilityn 3-luokkaan Ilo nousi suht vauhdilla ja toiseksi viimeiseksi jääneessä kisassaan joulukuussa 2012, tuloksena oli kolme nollatulosta (triplanollat) sekä Agility-serti. Valiokello kilahti silloin siis käymään…

Ilolla oli oma persoonallinen ilmeensä, johtuen vinosta ”otsatukasta”. Oma osuutensa varmastikin kyseiseen ilmeeseen oli vielä sillä, kun Gamin kulmahammas kerran vahingossa täysillä ohi juostessa osui Ilon silmän yläpuolelle, jolloin kaistele nahkaa ja karvaa lähti. Mutta alkujaan jo pentulaatikosta lähtien on vino otsatukka ollut, se tuli todettua, kun pentukuvia selaili… Tiedä sitten mitä oli joskus tapahtunut, mutta persoonallisen ilmeen se koiruudelle antoi.

Mielenkiintoista oli myös huomata, että Ilo otti paljon mallia Gamista. Esimerkiksi Gami sai kilpailijan itselleen omassa vakiohommassaan eli tossujen tuonnissa kylppärin ovelle. Ilo oppi sen itsenäisesti Gamia matkimalla. Harmi vain, että Ilon käsittelyssä tossut eivät yleensä kestäneet, vaan palasia lähti tasaiseen tahtiin, kunnes tossut lopulta hajosivat. Heikäläinen touhotti niiden tossujen kanssa sen verran kiivaasti pitkin asuntoa rälläten ja kuolaten, joten kun ne vihdoinkin tulivat ovelle kuolasta limaisina, jätin tossut suosiolla laittamatta jalkaan...

Yhteinen aikamme jäi vain varsin lyhyeksi. Ties mihin kaikkeen tämän innokkaan höseltäjän kanssa oltaisiinkaan päästy? Toiseksi viimeisimmissä agikisoissa (12/2012) kisattiin kolme (3) rataa, joista kaikista 0vp eli triplanollat! Yhdet kisat vielä ehditiin käymään v 2013 puolella, mutta helmikuun 2013 lopussa Ilo sairastui. Pari viikkoa sairastettuaan ja huolimatta kaikesta hoidosta ja lääkkeistä, Ilo oli nukkunut pois yön aikana. Sairauden syyksi varmistui kuolioinen verisuonitulehdus sydämessä (vaskuliitti).

Ilon saavutuksia:
Tokossa 3 x alokasluokassa 1.tulos, joten titteli TK1
näyttelyissä 1 x ROP-pentu, 1 X VASERT
agilityssä 1 x SERT-A (12/2012)

Jälkeläiset:
* 29.11.2010 syntyi Ruotsiin Benito's kenneliin Windrift's Aurora Fund'ille 1 uros + 3 narttua.