Tiistaina oli Gamin kontrolli anaalien suhteen. Kolme (3) viikkoahan niitä lääkkeitä on nyt syönyt, joten tämä kerta sitten kertoi sen, mitä tuleman pitää... Emäntä oli kyllä pistänyt merkille, että huolimatta lääkkeistä, on Gami aina välillä nuollut takapäätään eli ei todellakaan ole kunnossa. Eikä ollutkaan. Verta sieltä taas turskahti pihalle, mutta ei kuitenkaan mätää. Joten sen kyllä emäntä jo tiesi ilman lääkärin sanomistakin, että leikattava on. Tietty voi jättää leikkaamatta, mutta silloin pitäisi vähän väliä olla anaaleja tyhjentämässä, eikä lääkkeet mitään enää auttaisi, koska niin kauan on niitä jo syönyt. Lisäksi ajan kanssa limakalvot tulisivat muuttumaan, jos tulehdusta koko ajan on päällä. Ja oikeasti ei se koiralle ole kivaa, että koko ajan on jokin pieni/suuri kipu takapäässä. (Gamihan ei kipua suoranaisesti näytä, joten ei tiedä koskeeko vähän vai paljon?)

Vaikka oikeasti emäntä ei siis haluaisi Gamia enää leikkuuttaa, kun ikää alkaa jo olemaan sekä tietää Gamin hengittävän huonosti (eli todella hitaasti) nukutuksessa, niin pitää nyt ajatella siltä kantilta, että koiruudelta saa leikkauksen myötä kyseisen vaivan pois ja elämä pääsee sen jälkeen helpottumaan. Omat pelkonsa emännällä on leikkauksen suhteen, mutta ne hän nyt pitää sisällään ja toivoo parasta leikkaukseen. Nyt pari viikkoa vielä joutuu Gami antibioottia syömään ja sitten kutsuu leikkauspöytä...

Samalla eläinlääkäri tarkisti tuon Gamin jalan, se kun vieläkin oireilee. Ei onneksi enää suoranaisesti onnu, mutta kulkee epäpuhtaasti välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja hartiat osaavat olla välillä varsin kuumat! Antaa kyllä jalkaa venyttää hyvin taaksepäin, eli ei enää kireyttä ole siinä suhteessa. Taivutuskokeessa todettiin ranteen edelleen reagoivan kipeytymällä... Aika auttaa, ainakin pitäisi.