Emäntä suuntasi lomallaan kierrokselle Etelä-Suomeen, ensin Haminaan sukuloimaan, jonka jälkeen matka jatkui agilityn merkeissä sekä Vantaalle, että Helsinkiin, pääosassa kakarakoira eli Ilo. Voisi sanoa, että onneksi tuli lähdettyä merta edemmäksi kalaan!  

Perjantaina 6.5. oli Vantaalla 1-luokille iltakisat, joissa tarjolla 2 agilityrataa, joten auton keula osoittamaan siihen suuntaan. Emäntä oli päättänyt, että kun kerran tuonne asti kisoihin lähdetään, niin ACEnnetta pitää olla! Ja onnistui siten tsemppaamaan itsensä kunnolla kyseisiin kisoihin samalla, kun päässä kaikuivat koutsi-Sannan muistutus: "Ohjaa, älä oleta... ". Kakara huuteli koko ajan omiaan ja oli aivan tohkeissaan. Vetolelukaan ei ollut tällä kertaa edes POP, kuten normaalisti   Kakara kasvatteli omia kierroksiaan vain seuraamalla muita koiria. Esa Muotkan tuomaroimat radat olivat emännän mielestä varsin kivoja ja helppoja, kun ajattelee millaisia ratoja ollaan treeneissä tehty Ensimmäisen radan jälkeen emäntä luuli, että oli tullut keinulta alastulovirhe. Kieltämättä harmitti!!! Kakara nimittäin hyppäsi vinottain, mutta ilmeisesti sitten oli kuitenkin ollut siellä kontaktilla! Monta kertaa joutui emäntä tulostaulua tavaamaan, ennen kuin uskoi, että se todellakin oli ollut nollarata LUVAn kanssa!  Sijoitus tällä radalla 3.  Ihmeiden aika ei ole ohi!

Toiselle radalla mentäessä, emäntä päätti, että keinu mennään nyt kunnolla! Ilman mitään sivuun hyppimisiä.   Kaikki kontaktit onnistuivat hienosti (Sannan antama neuvo toimi!) ja muutoinkin rata sujui puhtaasti, joten tältäkin radalta 0-tulos ja LUVA! Sijoitus 4. Eipä olisi voinut perjantai-ilta paremmin päättyä!

Ja se Sannan antama neuvo on aivan yksinkertainen kakaran kontaktien suhteen: alastulovaiheessa rauhoitetaan koira yksinkertaisesti vain sanomalla "Ilo... se on ota..." ja samalla rauhoitetaan oma juoksuliikekin. (Kontakteilla meillä on käsky "ota" ).  Niin yksinkertaista!

Lauantaina oli vuorossa aamukisat Helsingin puolella, tuomarina Anne Viitanen ja tarjolla täälläkin 2 x agilityradat. Ja tällöin palauduttiin takaisin maan pinnalle edellispäivän menestyksestä, tosin niin emäntä jo alkujaan epäilikin Emännällä ei ollut ajatukset ja tsemppi oikein kohdillaan heti ensimmäisellä radalla, joten siellä sitten räpellettiin vähän enemmänkin virheitä: kepeille, puomille ja putkeen... Ihan oikeasti, niin ärsyttäviä virheitä, ettei uskoa saata!  Toiselle radalle mentäessä, emäntä oli saanut keskittymisensä kohdilleen ja muutoinkin tajuntaan taas sen, että "OHJAA! Älä oleta!". Olettamista oli ollut tuo ensimmäinen rata kokonaan ja nyt toiselle radalle mentäessä oli päätös, että koiraa oikeasti ohjataan ja se päätös pidetään! Ja niinhän sitä tehtiin... Harmillisesti vain emäntä onnistui kämmäämään ensimmäisellä kerralla puomin alastulon, joten siitä 5 vp, toisella kertaa puomi menikin jo puhtaasti ja kaikki muutkin onnistuivat hyvin. Tuo ei vain riittänyt, ei tullut sitä sertiä ja siten menolippua 2-luokkaan Mutta kiva oli käydä pääkaupunkiseudulla kisaamassa ja samalla ystävää moikkaamassa

Alla joitain kuvia Helsingin kisoista, kuvat © Timo A

Olisikohan kakaralle pitänyt jotain kertoakin? Kuten vaikka suuntaa???

Balanssissa?

Ei sitten yhtään kauempaa voisi enää hypätä??!  Yli mentiin ja puhtaasti

Poijjaat kisojen jälkeen