Sunnuntaina 17.10. olimme kakaran kanssa ACE:n järjestämässä agilityvalmennuksessa, jossa valmentajana toimi Jari Laitinen Kirkkonummelta (KKK). Valmennuksessa tuli todettua, että emännän tulisi malttaa odottaa koiraa silloin, kun tilanne sitä vaatii sekä se, että kakara näköjään katsoo tarkkaan mitä emäntä tekee ja käskee.

Radan alussa piti koira kierrättää hypyltä toiselle ja vasta sen jälkeen laittaa töppöstä toisen eteen. Kierrätys ei meinannut millään onnistua - joko emäntä höselsi tai sitten kakara ei tajunnut hyppyä... Makupala-alustoja ei tällä kertaa ollutkaan emännällä treeneissä mukana, kun ne jäivät kotiin toiseen laukkuun. Tästä johtuen puomi suoritettiin vain pari kertaa ja sen jälkeen se jätettiin kokonaan väliin, jottei alastulossa tulisi hirveää hösellystä. Kakara ei ymmärtänyt maassa olevia makupaloja, ei puomilla eikä A-esteellä... Vauhtia oli kakarassa yllättävän paljon koko treenin ajan, vaikka rimat olivatkin 60cm:ssä. Kivasti irtosi eteenpäin tarpeen vaatiessa ja pujottelukin onnistui ellei emäntä itse siellä virhettä tehnyt. Radan loppusuoralla oli houkuttimena putken väärä pää, mutta eipä tuo kakara sinne ampaissutkaan, kuten emäntä pelkäsi, vaan tarkkaan katsoi ohjauksen. Se oli varsin suuri yllätys emännälle!

Eli kaikkinensa ihan kiva ja onnistunut treeni!   

Pätkiä valmennuksesta, muodostaen kuitenkin koko radan (ei puomia)

Matka jatkui ACE:n hallilta suoraan kohti Jyväskylää. Okei, tunnustetaan: oli pakko palata hivenen (noin 15km) samaa tietä takaisin, koska bensamittari huuteli punaista valoa ja oli tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Mikäli olisimme jatkaneet suoraan Jyväskylään, ei bensaa olisi ollut tarjolla pitkään aikaan ja olisimme jääneet tien päälle. Jep, tiedämme! Voisimme tankata ajallaan ja niin pitikin, mutta aikataulu petti emännällä aamulla varsin kiitetävästi, joten kiire tuli valmennuksiin. Eli takaisin samaa tietä ja tankkaamaan  (eipä siellä tankissa enää ollutkaan kuin 3,5 litraa jäljellä, kun tankkaamaan pääsimme... ) Jyväskylässä kävimme Gamin kanssa turistin roolissa Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä ja samalla treffasimme tuttuja ja tutustuimme Kielapihkan väkeen ja koiruuksiin. Kiva oli heitä nähdä ja haaveilla tulevaisuudesta   Illaksi suuntasimme yökylään Tanjalle ja maanantai-aamuna auton keula kohti Turkua...

Osteopaatilla

Maanantaina 18.10. oli molemmille koiruuksille varattu aika Leena Piiralle (osteopaatti). Kyllä tätä aikaa oli emäntä jo kauan odottanutkin ja odottavan aika on tunnetusti pitkä... Ensin otettiin Gami hoidon alle, koska tiedossa oli, että jotain häikkää lonkassa taas on, vaikka agility ja hypyt sujuvatkin ja vauhtia on. Ja niin siellä olikin. Kesän alussahan toinen koira juoksi täysillä takaa viistosti Gamin oikeaan lonkkaan sillä seurauksella, että Gami otti ja hammasti kyseisen koiran (kyljestä lähti pieni kaistale karvaa, ei siis sen pahemmin käsitellyt). Mutta nähtyään törmäyksen, emäntä jo heti tiesi, että se ei tiennyt hyvää kun muistaa lonkan/lantion "historian". Törmäyksen johdosta oli taas oikea si-nivel mennyt lukkoon. Lisäksi lantio oli mennyt oikealta vinoon, mutta tällä kertaa se oli kahteen suuntaan: eteen ja yläviistoon! Ei onneksi hirvittävän paljon, mutta vinossa kuitenkin   Tästä johtuen lanneselän lihakset olivat kireät sekä vasen lapa jäykkä ja lihakset sieltä jännittyneet. Kaularangan Piira tutki kunnossa olevaksi. Paikat saatiin taas kaikin puolin kuntoon, suoriksi ja vetreiksi, joten mitään pysyvää ei tuosta onneksi jäänyt. Etuosa on Gamilla todella voimakas lihaksistoltaan, mutta takaosa heikompi, mutta se johtuu vain näistä vinon lantion ongelmista. Jos lantio on vino, ei lihaksia voi tasapainoisesti käyttää... Nyt taas jatketaan ylämäkeen kävelyjä, jotta saadaan lihaksia sinne taakse lisää.

Kakarakin pääsi tutkittavaksi ja heikäläisellä todettiin kaikki olevan hyvin: lonkkalinja on suora, kuten myös selkä. Mitään varsinaisia ongelmia ei koiruudesta löytynyt mistään kohdin. Vain lihas-/jänneperäinen kireys toisen lonkan päällä, joka on ilmeisesti tullut liukastumisesta, mutta sekin korjaantui nyt tuolla reissulla. Ja kakarahan on vielä onneton lihaksiltaan, kun "keskenkasvuinen" vielä on, mutta ajan mittaan lihakset kehittyvät (toivottavasti) kakarallakin voimakkaiksi. Heikäläisellekään ei tee kuulemma pahaa ylämäkeen kävely.

Eli ei todellakaan taaskaan ollut hukkareissu meillä Gamin suhteen Piiralle meno. Kannatti lähteä, vaikka matka on pitkä...