...sekä emännällä, että koiralla. Ehkä emännällä enemmän ;-)

Viikon tekemättömyys alkaa tulla jo korvista ulos. Gamilla alkaa energiaa olemaan, jota ei kunnolla pääse purkamaan liikunnan muodossa. Ja emännällä ärsytyskynnys vain madaltuu entisestään, kun ei pääse kunnolla liikkumaan, joten kiukkusta emäntää ollut välillä vähän liiankin paljon liikenteessä. Kinttu on siis edelleen kipeä, ärtyi vielä entisestään toissapäiväisen koulutuksen aikana, kun koko työpäivä tuli istuttua tuolilla ilman, että pääsi kunnolla kävelemään välillä. Sen jälkeen ei sitten ole kunnolla taas kärsinyt kävelläkään -senkään vertaa mitä aikaisemmin.

Tänään emäntää sitten jo jurppi sen verran enemmän koko homma, että kävi ensin varovasti testaamassa yksinään pienellä matkalla pyöräilyä kevyillä vastuksilla. Totesi, että kinttuun ei koskenut silloin ollenkaan! :-) Pyörätiet aurattuja, pienoinen lumikerros niiden päällä, eikä liukasta joten Gami kehiin ja matkaan. Alkuihmettelyjen ja toilailujen jälkeen alkoi Gamilla taas homma luistamaan pyörän vierellä juostessa ja voi että se nautti! Huomasi, että heikä oli oikein kaivannut kunnon vauhdikasta liikuntaa! (kuten kyllä emäntäkin). Matkaa taivallettiin Gamin ravatessa reippaasti 4 kilometrin verran, kotiin tultuamme oli koiran naama niin mielettömän onnellisen näköinen ettei uskoa saata! Lenkin jälkeen jäähdyttelylenkille kävelyn muodossa: Gamilla häntä vispasi hulluna suuntaan jos toiseen ja menojalka olisi ilmeisesti vielä vipattanut, kun emännän piti vauhtia toppuutella. Ukko riehui metsässä etsien keppejä ja tuoden ne emännälle, lopulta jo remminsäkin kanssa alkoi riehumaan jouduttuaan uudestaan hihnaan teitä pitkin kulkiessamme. Onnellinenko? Uskoisin niin =D

Mutta hyvä tietää nyt tämä, että ainakin pystyy pyöräilemään kevyillä vastuksilla, vaikka kävely tuottaisikin vielä ongelmia... Toivottavasti nyt kelit pysyisivät sellaisina, että voisi uudestaan lähteä...