Emäntä oli jo tuudittautunut siihen uskoon, että Nokin tuhoamiset ovat ohi, kun pistää sen työpäivän ajaksi aitaverkolla rajatulle alueelle.  Juu, ei... Eivät olleet ohi! Liekö jääneet edellispäivän (10.9.) riehumiset päälle vai mikä lie, mutta kun emäntä tuli sunnuntaina töistä kotia, olikin taas vuodesohva päässyt lyhenemään ja muuta pientä kivaa tuhoa. Tosin Noki OLI siellä aitauksessaan... Aidan vinous vain paljasti, että ali oli kuljettu...   Maanantaina taas emännän tullessa töistä, oli tuhottu vielä entisestään. Vuodesohva oli taas lyhentynyt, mutta myös siirtynyt paikoiltaan puolisen metriä! Ja se ei todellakaan ole mikään kevyt! Lisäksi oli mm. irralinen web-kamera kokenut paloittelun, ulkoisen kovalevyn piuha purtu, itse ulk.kovalevy oli heitelty lattialle, hiiren rullan kumiosa silppuna... jee, jee... *HUOKS*

Itse tuholainen jäi myös rysän päältä kiinni - ei ollutkaan enää päässyt takaisin aitaukseensa, vaikka kovasti sitä yritti, kun huomasi emännän kotiin tulleen   Ei vain enää aita taipunut sen vertaa, että olisi saanut itsensä tungettua väliin...

EN SE MINÄ OLLUT!!! Ihan varmasti en! Tuo aita minut tälle puolen heitti! Ja nuo tavarat pöydiltä ja hyllyiltä tulivat itsestään mun hampaisiini, vaikka MINÄ en olisi niitä halunnut! Sohvakin halusi itsestään tulla luokseni...