(Päivitykset ovat taas jääneet, mutta tässä nyt kerralla reilun parin viikon päivitykset omanaan...)

Emäntä tajusi vihdoin ja viimein, että pelloillakin voi kulkea! Jos sinne on mennyt työkoneita, niin kyllähän ne pellot kestävät yhden ihmisen ja kaksi koiruuttakin, eikös? (vitsi, vitsi...) Mutta siis joo. Nyt vasta emäntä on löytänyt itsensä peltoja pitkin kulkemasta, jolloin saa uusia ulottuvuuksia lenkkeihin, ei aina niitä yksiä ja samoja metsäpolkuja pitkin...

Yhtenä päivänä oli varsin utuista....

Matkalla tuntemattomaan?

Seuraavana päivänä lähdettiin vähän pidemmälle ja huomattavasti paremmassa kelissä. Edelleen peltoja pitkin suurimmaksi osaksi, mutta yhdessä vaiheessa poikettiin metsän puolelle. Kun metsässä lähtee kulkemaan kauriiden tallaamaa polkua pitkin, löytää metsästä uusia ulottuvuuksia, uusia reittejä ja juoksuhautoja. Ja emäntä on kuitenkin aika paljon kolunnut noita metsiä! Ei välttämättä mikään helpoin reitti ollut kulkea...Välillä joutui jo nelinkontin emäntä kipuamaan juoksuhaudan pohjalta takaisin "näkyville"... Helppohan se oli koirilla, sen kun loikkasivat vain yli. Tai taisivat nekin vähän mennä nelivedolla... Olisihan tuon kohdan voinut kiertää, mutta kun se kauriiden polku meni just siitä! Ja ne alkumatkasta pellolla näkemämme kauriit eivät halunneet samaan matkaan, vaan ampaisivat kauemmaksi karkuun....

Iltapäivän kääntyessä enemmän iltaan päin, alkoi jo usvaa nousemaan...