Lauantaina oltiin taas Jyväskylässä kisoissa. Tuomarina Sisko Pulkkinen ja tiedossa kaksi (2) agilityrataa.

Kun homma ei luonnistu, niin se ei sitten luonnistu... Molemmilta radoilta hylätyt. Noks oli taas molemmilla radoilla heti alussa ylikierroksilla eli räksytti minkä ehti. Siis kyllähän se oikeasti aina räksyttää, mutta kun räksytyksen sävy on tietynlainen, tietää korvien/keskittymisen olevan jossain... Ensimmäisellä radalla ei taaskaan mennyt puomille, vaan juoksi emännän perässä ohi. Emäntä oli kyllä jo lähtenyt vedättämään reipasta tahtia, joten liekö kiire tuli perään? Mutta kyllähän Noks osaa mennä sinne puomille yksinään ihan kauempaakin! Puomin korjaus, joten sen jälkeen loikittiin kontakti varsin reippaasti yli ja muutoinkin tuntui, että koira ei ollut niin sanotusti hanskassa, joten emäntä lähti koiruuden kanssa radalta pois.

Toinen rata ei ollut yhtään sen parempi. Alku onnistui vähän paremmin, mutta sitten emännälle tuli ohjauksen ja juoksulinjan kanssa sotkua, joten hypylle kielto. Päästiin heti perään A-esteelle, mutta koska emäntä joutuikin sotkujen takia leikkaamaan koiran takana, Noks kääntyi A:n päältä takaisin ja tuli pois. Ja sen jälkeen taas loikittiin kontaktit, kun päästiin uudestaan A:lle. Ja tämän jälkeen radalta pois...

Emäntä oli todella pettynyt ja masentunut, kun mikään ei tunnu nyt onnistuvan. Jokin nyt mättää kisoissa, mutta mikä??? Meillä ei ole nyt ollut Nokin kanssa kisoissa yhteistä säveltä, kuljemme eri teitä. Jos tätä rataa jatkuu, niin ei todellakaan ole mitään järkeä lähteä kesän SM-kisoihin!

Päivän piristys onneksi oli kuitenkin Gami. Ja sen todella iloinen ilme! Emäntä vei Gamin kisahalliin, kun luppoaikaa oli ratojen välissä. Gamilla alkoi sisällä häntä vispaamaan ihan hirveästi ja katsoa tillitti emäntää onnessaan. Jatkettiin hallin perälle harjoitusesteille ja tehtiin siellä vähän aikaa radan pätkää esteillä, putkella ja A-esteellä. Ja voi mahdoton, miten onnellinen osasi koiruus olla!!! Se Gamin ilme oli todella onnellinen! Silmät loistivat onnesta ja koiruus piristyi aivan hirveästi! Karkasi selän takaa A-esteelle, loikki maksikorkeuksia, vaikka esteet olivat minikorkeudella ja se tärkeä haukku "Minä teen nyt rataa ja mulla on kivaa!" Kyllä tuli emännälle ihan mieleen, että olisipa aivan mahtavaa edelleen kisata Gamin kanssa (jota emme tietenkään tee!), kun se on niin helppo!

Illalla kotiin päästyään emäntää vielä masensi päivän kisat. Alkoi jo miettimään kisaamisen lopettamista, hanskojen tiskiin lyömistä. Kun ei onnistu, niin ei onnistu. Treeneissä aina onnistuu!!! Miksi ei kisoissa? Olisiko totaalinen tauko paikallaan? Emäntä laittoi sitten kouluttajalleen illemmalla viestiä ja kyselyä, että mitä tehdä? Onko tosiaan tauon paikka? Onko Noks stressaantunut? Onko tämä vain kisojen puutetta? (tuskin) Katsoiko kouluttaja meidän päivän ratoja, joten osaisiko sanoa, että mikä niissä mättää? Onko korjattavissa? Masensi... Onneksi koutsimme oli katsonut ensimmäinen radan. Suurin syy ongelmiin vaikutti nyt olevan siinä, että emännällä itsellään on kisoissa rytmitys täysin hukassa! Eli ajoitusvirheitä. Ja tämän takia Noks aukoo emännälleen päätään, kun käskyä ei tule tarpeeksi ajoissa. Ja emännällä palaa tässä vaiheessa hermot. Ja toisaalta Nokia ilmeisesti vähän jännittää kisoissa. Joten käskettiin tarkkuutta lisää ja viimeistelyä ohjaukseen!

Helpotti. Ja antoi uutta voimaa jatkaa eteenpäin eli hanskoja ei lyödä tiskiin. Emäntä vain etsii sen rytmin takaisin, ainakin yrittää. Nenä pystyy ja kohti uusia kisoja.